Mad Cake, eli ihan näin suomeksi käännettynä Mutakakku. Söin sitä eilen ensimmäistä kertaa elämässäni – abloodien paikka! – ja täytyy sanoa, että kermavaahdon kanssa se todella on hyvää. Syötiin se kaverin kanssa puoliksi ja kyllä siitä aika täysinäinen olo tuli. Itse asiassa en enää edes muista miltä se maistuu… : DD Mutta voisin sanoa, että ihan hyvää. Tämän kakun takia siis en kerennyt kirjoittaa eilen ja maanantaina meni koko iltapäivä englannin kokeeseen lukemiseen, ratsastukseen ja illalla sitten vielä lisää englannin harjoittelua. Tämä ”päivitä päivittäin” -kaava on nyt rikkoutunut blogini suhteen, mutta yritän korjailla sitä koko aika. En pystyisi ainakaan vielä missään tapauksessa luopumaan blogistani. ; )) Niin, siis eilen mahtavat (teko)syyni tälle ”en kirjoita blogia” -jutulle oli, että koulusta tultuani olin kaverin kanssa, syötiin mutakakkua kermavaahdon kanssa ja katsottiin Pieni merenneito. Aika dramaattinen tarina on kyllä pikkulasten elokuvaksi. (Minut luetellaan vielä pikkulapseksi.) Viiden maissa alkoikin harkat (koripalloa siis + tiistaisin lihaskuntorääkki kahden kannustavan ja iloisen valmentajan hoivissa) ja kotiin päästiin puoli kahdeksan. Syönnin ja suihkun jälkeen (niihinkin meni yhteensä puoli tuntia… hoh hoh olen kai päästänyt itseni lipsumaan tuosta ripeästä toiminnasta) piti kirjoittaa aine kouluun ja siihen meni yllättäen 1h ja 15min, vaikka mielestäni kirjoitin alle 10 sivua… Outoa… Joten siis, nyt kun syyt päivityskatkokseen on käyty läpi, voinkin alkaa tässä selittää elämäni tämän hetkisiä tunnelmia. : ))
Aamulla aikainen herätys ja piti kyllä repiä itsensä sängystä ylös kylmään aamuun. Ei kivaa… Kouluun valmistautuminen ja puolen kilometrin kävelymatka, jonka aikana täydellisen sileät ja kauniit hiukset menivät takkuun. (Päivän sana; ota harja aina mukaan!) No, onneksi omistan ihanan, mustan harjan, joka pelastaa minut tuolta pelottavalta tuulelta. Ensimmäinen tunti englantia, aika rentoa. Viimeisen 15 minuuttia saatiin piirtää tai lukea tai mitä nyt halusi. Aina kun on tällainen ”piirrä tai lue” -hetki, uppoudun kirjaani tai piirrustukseeni niin, että siitä katseeni nostaessani täytyy taas yrittää palautua maanpinnalle. : D Älkää siis ottako minusta mallia, liika keskittyminen ei ole hyväksi. (Paitsi ehkä kotona turvassa neljän seinän sisällä.) Toisella tunnilla äidinkieltä, luin Aku Ankkaa… Todella kieltäedistävää, kyllä… Sekin tunti meni sitten siinä, kun luin keskittyneesti sarjakuvaa. Sen jälkeen kaksi tuntia puukäsityötä. Sekin todella rentoa. Hiottiin koruja ja loppu tunnista maalattiin ne spray -väreillä. (Vaihtoehdot olivat kulta ja vihreä, joten otin kullan värisen. Tietysti minun lehtikoruuni olisi sopinut myös vihreä, mutta how ever.) Viimeinen piinaava tunti ranskaa, joka oli toisaalta aika rento, kun opettaja ei jaksanut pitää meitä työntouhussa 24/7. : )) Että tällainen päivä. Läksytkään eivät paljoa paina, historiasta peräti neljä tehtävää. Huh huh, mitenköhän ikinä jaksan? Puoli viisi sitten harkkoihin. Ja anteeksi vielä kerran laiskuuteni blogini suhteen, yritän nyt kirjoittaa hieman aktiivisemmin.
Superior thinking dmenostrated above. Thanks!