Maanantaina sain herätä siihen, kun iskä tuli sanomaan, että sähköt on poikki. Olin että ”no jaa, yleensä ne kestää jotain pari tuntia, että tuskin kuolen nytkään”. Tuuli oli ollu aika kiva edellisenä yönä ja vielä sinä päivänäkin, että en kyllä kauheesti ihmetelly miksi ne sähköt meni. No, lähettiin sinne yksille synttäreille, missä istuttiin sitten kynttilän valossa. Se kakku oli hyvää. ♥ Anyhow, mentiin sieltä vielä mummolle, jossa oli jo tullut sähköt takaisin ja siellä vietettiin osan iltaa, kunnes suunnistettiin ihanan jäätävään kotiin. Ulkona oli ihan pimeetä, ja tähdet näky tosi hyvin (tähtibongarin paluu osa 5), sisällä oli niin pimeetä, että ei oikeesti nähny minnekään. Leikin hetken sokeeta, ennen kun äiti anto taskulampun ja menin ettimään villasukkia. Oltiin lähinnä keittiössä missä meillä on takka ja sen ääressä pelailtiin ja tolleen. Menin varmaan puoli yksitoista nukkumaan kolmen peiton ja villasukkien kanssa vapisten ja toivoen, että saadaan edes joskus ne sähköt päälle, koska pimeys oli jotenkin tosi pelottavaa.
Suprise, aamulla heräsin kamalan yöunen jälkeen (oikeastaan olin yöllä herännyt varmaan kaksi kertaa) karvaaseen pettymykseen, kun talo oli edelleen kylmä, eikä valoista tietoakaan. No, iskä käski pakata ja lähettiin sitten mummolle päiväksi pikkusiskon kanssa ja siellä oltiinkin toi edellinen yö. Tänään sitten kotiin, joka tällä kertaa oli kuin olikin lämmin. Säälin vaan ihan tajuttomasti niitä ihmisiä, joille oli radion mukaan ennustettu toi sähkökatkoksen kesto semmone pari viikkoa. Kamalaa… Meillä oli sähköt pois about 30 tuntii, mutta näemmä selvisin siitä hengissä. ^^
Joten, haluan vain sanoa, että arvostan suuresti kynttilöitä ja asuntoja, joissa on takka. ♥