Gloria´s Story

Mietin tässä parhaillani kuumeisesti, mitä kirjoittaisin. No, ainakin näitä peruskuulumisia. : )) Lunta sataa aina pätkissä ja tuuli tuivertaa välillä kaikki hiutaleet niskaan katoilta. Aamulla tuntui, että koko maailma olisi painunut kasaan. (En tiedä mistä tuo vertaus tuli.) Siis kun ilmassa oli vain niin surullinen tunne; jos ei olisi ollut lunta, olisin voinut olla aivan varma, että nyt on syksyn sateisin kausi meneillään, taivaalla oli tummia pilviä ja loska maassa ei auttanut ollenkaan asiaa. Onneksi nyt aurinko pilkistää välillä sieltä jostain sinnikkäästi, kunnes katoaa taas tavoittavattomiin. Tennareilla onkin hyvä tällaisina päivinä lähteä liikkeelle, kun loska menee sisään ohuesta kankaasta. Itse asiassa, tämä jäikin vain pelkäksi toteuttamatta tulleeksi peloksi, sillä kengät olivat vielä kuivat kotiin tultuani.

Ensimmäisellä tunnilla tehtiin ATK -luokassa äidinkielen Lomamatka Suomessa -projektia. Opettajan äänensävystä päätellen hän taisi olla tyytyväinen työskentelyyni ja kilometrin pituiseen suunnitelmaani matkasta. Mutta, se on vain hyvä juttu, sillä sehän sen numeron korottaa aina vain ylemmäs ja ylemmäs – mieluiten kymppiin, mutta how ever, saan silti luultavasti äidinkielestä 9. : D Välitunnilla ei olisi voinut yhtää enempää jutella ja selittää omia asioita, joita ei viikonloppuna päässyt kavereille kertomaan. Toisella tunnilla vaihdettiin paikat ja kuultuani tästä, olin aika kauhuissani, että mihin minutkin siellä pienessä luokassa tökätään, luokan eteen opettajan valvovan silmän alle vai taakse jonkun ääliön viereen. Toisin kävi – ja hyvinkin kävi – sain paikkani hyvän kaverini vierestä aika takaa, reunasta. Sen puoleinen reuna ei jotenkin ole istuttava paikka – tuntuu oudolta katsoa taulua sieltä – mutta kuinka vain, ainakin pääsin kaverin viereen. Matikan tunnilla, joka siis oli toinen tunti, kälätettiin kaverin kanssa niin, että opettaja huomautteli pariinkin kertaan, mutta vaihdettiin sitten juttelu paperille ja kirjoiteltiin lappusia toisillemme. Sehän on sallittua käytännössä, sillä siitä ei tule ääntä, muuta kuin kynän suhinaa ja paperin rapistelua, mutta se nyt ei kuulu minnekkään opettajan selittäessä suu vaahdossa asiaansa. Kun opettaja selitti funktioista kaikenlaista (ja koska olemme vielä aivan funktion alkeissa, jutut olivat helppoja) ja huomasi, että juttelimme, hän sanoi kaverilleni, ettei hän varmasti tajunnut asiasta mitään. Totta oli, että kaverini ei saanut 10 kokeista, mytta ihan hyviä 7-8, joistakin helpoimmista 9, mutta se johtuu ainoastaan siitä, että hän ei tunnilla jaksa keskittyä ja tekee matematiikan kokeet laskimella, mutta kyllä hänellä älyä riittää, jos vain viitsisi sitä käyttää. Minusta on säälittävää käytöstä opettajalta, aikuiselta ihmiseltä vetää johtopäätöksiä, ensin ottamatta selvää asian oikeaa laitaa. Ei ollut ainoa opettaja, joka sanoo kaverilleni, että ”sinä et missään tapauksessa, ikinä, et koskaan, voinut älytä tätä asiaa nyt, pidetäänpä sinulle tukiopetus”, vaikka kaverini tajusikin asian nopeasti. Mutta niin se vain on, aikuiset eivät välttämättä ole niin aikuisia, kuin luulisi.

Matikan jälkeen jälleen välitunti, tällä kertaa kertausta hissan pistareihin, jotka menivät aikalailla hyvin. (Mitä nyt sekoilin siinä yhdessä kohtaa jotain, että Columbus meni Espanjasta Intiaan… Luoja.. Tämän takia ei kannata kertoa minulle, että Columbus luuli Amerikan sijasta löytäneensä Intian, sillä näin helposti menen sekaisin. : DD ) Historian jälkeen fysiikkaa ja ruoka. Lihapullia ja muussia, jossa tällä kertaa ei ollut kokkareita. (What´s happen?) Ruokavälitunnin jälkeen oli sitten yksi tunti, joka liittyy erääseen ns. ”luokkaretkeemme”, jota en odota innolla. : )) Sitten kotiin ja näin. Ja tänään menen ratsastamaan, tuntuu, että viime kerrasta on iäisyys… ♥