Annoin tuolle nyt hieman toisenlaisen nimen kuin se Glorian stailiin, koska en muistanut, monenteenko osaan jäin viimeksi. Ihan vain sen kunniaksi, että vihdoin ja viimein kahden pitkän, tylsistyttävän päivän jälkeen vihdoin ja viimein pääsin kouluun. Siis todella pääsin. En enää kestäisi hetkeäkään seinille puhumista, yksin laulamista ja kommunikointia netin välityksellä, liian epäsosiaalista. Kun tulin kouluun, oli niiin ihanaa nähdä jälleen ihmisiä oman äitinsä ja pikkusiskonsa lisäksi. Ihmisiä, joilla ei ole 70-luvun vitsit, ja ihmisiä, joilla on enemmän aivoja kuin 5-vuotiaalla. (Suurimmalla osalla siis : DD) Tuntui, kuin olisin ollut yksinäinen erakkorapu Tyynenmeren perukoilla. (Paitsi että kuumeessa vapisin vilusta, toisin kuin Tyynellämerellä olisin tehnyt.)
Ei sitten yhtään ihanemmat hiukset Carriellakaan…
No, nyt kun sitten pääsin kouluun, kerron hieman upeasta ja imartelevasta asustani. : D (Siis ei mitään sinne päinkään, lähinnä viisivuotiaan tarha-asua kuvaava.) Tietysti jalassa JC:n pillifarkut, niitä en jättäisi mistään hinnasta pois kouluasukokonaisuudestani. Tietysti joinakin päivinä on kiva laittaa lökärit, mutta muuten ihan farkuilla kuljetaan. Sukat oli jotkut randomit, joissa oli raitoja, niillä ei niin paljon väliä ole.
Paitana oli sitten Seppälän (en tajua aina Seppälän paitoja, ja siksi onkin ihme, että minulta löytyy yksi tällainen t-paita, pitkähihaisia on Seppälästä kaksi) vaaleanpunainen My high heels -t-paita, jossa on joku korkokengän kuva ja musta pitsirusetti. En tajua kuka sai ajatuksen tunkea mukaan mustan möykky pitsirusetin, mutta minähän sitä paitaa en suunnitellut, joten vaikutusvaltani ei siis ylettynyt myöskään paidan tuotantoon. Alla oli H&M:n sininen joku halpistoppi, ohut ja siksi hyvä alustopiksi. Reunasta ja mukavasti rispaantunut, siksi ei ikinä pitäisi ostaa niitä 5euron houkuttelevia toppeja, joissa on juuri sinun kokosi. Mutta kun aivot toimivat juuri väärällä tavalla väärään aikaan, kannat käsissäsi kymmentä eri pussukkaa, jossa on miljoonittain koruja, pinnejä, pantoja, ponnareita, kynsilakkoja, vaatteita ja kenkiä sun muuta kuittisälää ja kukkarosi on keventynyt jo sen verran, että käsilaukkusi ei enää paina yhtä tuhottomasti kuin alussa, kuinka ihmeessä voit ajatella selkeästi? Siinä on jo haastetta kerrakseen… Joten, otat toppeja kolme kahden hinnalla, ja kotona huomaat, kun käteesi on jäänyt kolme kankaanpalaa, jotka etäisesti muistuttavat silloisia toppejasi. Näin se menee, maailma on julma ja raha on koko maailma. Toisin sanoen… no, kyllä sen tajusi. : DD Mutta siis, niistä vaatteista. Ilman pitkähihaista en lähde jäätymään tuonne peräti 0 astetta kylmään lämpötilaan, varsinkin, kun toppatakin vuori on sitä luokkaa, että ihoni kärsii jo sen hipaisusta. (Käsiä ei lasketa.) Eli siis, iänikuinen, ihana, pelastava, toimiva, rakas musta hupparini, joka niiiin sointui siihen kirottuun mustaan pitsirusettiin oli myös päälläni.
Kampauksena oli iiihana sivuletti (en toki kehu omia aikaansaannoksiani), joka tietysti meni pilalle tuolla tuulessa ja tuiskussa ja jouduin kolme kertaa korjaamaan sen ihan alusta päivän aikana. Korvakoruina oli raidalliset, pyöreät JC:n korvakorut, joita ilman olisin jo heittänyt henkeni aikoja sitten. Ne pelastavat aina, kun tarvitsen nappikorviksia isommat korvakorut. Juu.. tällaista siis tänään päällä, eilen illalla suunnittelin tuon asun, jotta aamulla ei sitten paniikissa tule kiskottua ihan ristiriitaista asukokonaisuutta päälleen.
Ja muuten, tuolla ulkona tuulee – ja ihan vähän vain.
That’s the best asnwer of all time! JMHO