Gloria´s Story

Tänään siis aiheena eläimet. Ensimmäisenä tuosta aiheesta tulee mieleen eläintensuojelu ja eläinten oikeudet. En vain yksinkertaisesti tajua ihmisiä, jotka voivat rääkätä eläimiä ja kohdella niitä kuin ne eivät olisi elollisia olentoja. Hakata, ruoskia ja melkein nylkeä elävältä. Kamalaa, sanon minä. En ikinä pystyisi tekemään mitään sellaista, vaikka kuinka suurta vihaa tuntisin. Tottakai turkiksen ja nahan takia eläimiä tapetaan ja jne. mutta ne olot turkistarhoissa (en muutenkaan sallisi turkistarhaamista, jos saisin näistä asioista päättää) ovat kamalampia kuin itse kuolema. Kuka kestää edes yhtä lyhyttä tuntia sellaisissa oloissa, jossa pystyy hyvä kuin juuri ja juuri jalkaansa nostamaan ilman, että tila loppuu ja syödä silloin tällöin – tai ei koskaan – ruokaa, joka todellakaan ei vastaa eläimen normaalia ruokavaliota. Totuus on, että siinähän sekoaa. Kuka nyt ei sekoaisi A4 kokoisessa häkissä, jotta liikunta on rajoitettu vain jaloilleen nousemiseen ja laskeutumiseen? Eläimet luonnossa saavat paljon liikunta tilaa ja ne ovat tottuneet siihen, että hankkivat ruokansa itse (siis nämä villieläimet, ei mitkään rotukoirat sun muut esimerkiksi) ja pääsevät saalistamaan ja käyttämään vaistojaan. Tietenkään tämä ei ole mahdollista minikokoisessa häkissä. Hyvä jos häkissä on edes jonkinlaista vettä. En todellakaan ymmärrä, miten joku pystyy tekemään mitään sellaista. Sen taas ymmärrän miksi joku tekee sellaista. Näemmä niin montaa ihmistä maailmassa kiinnostaa vain raha, että he pystyvät kohtelemaan eläimiä miten sattuu. No, toivottavasti eivät elä onnellista elämää, sillä sitä he eivät ole ansainneet.

Toinen asia, joka liittyy eläinten huonoon kohteluun on ihmisten kokemattomuus eläinten kanssa. Itse en pystyisi omistamaan kuin ehkä gerbiilin, jos sitäkään (en nyt pidä itsestään selvyytenä sitä, että eläin tulisi noin vain toimeen, mutta uskoisin, että se on ainoita eläimiä, jonka pystyisin elättämään) ja siksipä en hanki heti koiraa tai kissaa, joka vaatii hyvää hoitoa ja jonkinlaista tietämystä siitä, onko eläin terve vai sairas ja mitä ruokaa tulee antaa jne. Tietysti tietoa voi aina hankkia kirjoista ja käytännön kokemusten kautta jonkun kokeneemman henkilön kanssa, joka osaa hoitaa eläimiä. Mutta jos lähdetään sille linjalle, että ”no otetaan nyt vain se koira, eiköhän se ihan hyvin selviä meillä”, niin en usko, että siitä tulee hirveän hyvää jälkeä. Ensinnäkin, eläin (koira esim.) pitää kouluttaa ja jos koulutus ei sitten sujukaan, saattaa ihmisen hermot olla riekaleina ja koira oppia väärille tavoille. Muutenkin eläin voi kärsiä hyvän hoidon puutteesta, vaikka ihminen aina ajattelisi sen parasta. Joten, vaikka en mikään eläintieteilijä olekaan, suosittelisin silti ensin hankkimaan hieman tietoa eläimestä, jonka aikoo hankkia ja vasta sitten mennä ostamaan se.

Näiden synkkien ajatusteni jälkeen jotain hieman iloisempaa. Jos miettii, mitä hyötyä tai iloa eläimistä on, niitä on moniakin. Yksi hyöty on ainakin se, että kautta aikojen ihmiset ovat saaneet ruokansa metsästämällä eläimiä ja nykyisinkin saadaan ruokaa eläimen lihasta, kananmunista ja itse kanasta, lehmästä maitoa ja maidosta voidaan valmistaa vaikka jäätelö, jogurttia, juustoa… Kala on terveellistä syötävää jne. Eli, tietysti eläimistä on myös paljon hyötyä, sillä eläintenlihasta ja muista tuotteista me ihmiset saamme tärkeät ravintoaineet, joita etenkin kasvavat lapset tarvitsevat. (Tiedän, alkoi jo pikku hiljaa kuullostaa kouluterveydenhoitajan puheelta siitä, montako lasia maitoa pitäisi päivässä juoda.) Eläimistä on vaikka kuinka paljon iloa. Ihmiset saavat helliä ja hoivata rakasta kotieläintään, saavat liikuntaa ulkoiluttaessaan koiraansa tai ratsastaessaan. Tuossa nyt vain murto-osa siitä, mitä eläimen kanssa voi tehdä. Joten, taas herää kysymys, millaista olisi elää ilman eläimiä. Ei olisi niitä monia, kauniita villieläimiä, värikkäitä kaloja, pörröisiä jyrsijöitä ja kissoja ja koiria, ei sulavalinjaisia lintuja taivaalla, ei yhtään eläintä. Millaista se olisi? Hiljaista? Tylsää? Kyllä, molempia. Kuinka kauniina kesäaamuna tuntuisi oudolta herätä kuulematta sitä tavanomaista lintujen sirkutusta ja kuinka tuntuisin masentavalta tulla kotiin harmaana syyspäivänä, jolloin kaikki on mennyt huonosti näkemättä ihanaa ja pörröistä koiraansa. Tiedän, että tämä on tällaista ”olkaa kiitollisia, että Jumala loi eläimet” -stooria (vaikka en usko Jumalaan), mutta totuus on, että minä ainakin olen kiitollinen siitä, että eläimiä on olemassa. Tietysti, jos koko eläinkuntaa ei olisi koskaan ollutkaan, eikä kukaan ihmisistä olisi ikinä nähnyt eläintä, kuullut eläimistä tai tottunut elämään eläinten keskellä, asia saattaisi olla aivan toisin. Kukaan ei välttämättä kaipaisi ympärilleen sitä jotain, josta huolehtia.

Itse en eläintä omista ja puhun silti, kuin omistaisin. O_o Ainoat kosketukseni eläimiin ovat tallilla ja silloin, kun joskus ulkoilutan jonkun koiraa. Eli lähinnä tätä heppa-koira -puolta. Mutta voin sanoa, että nekin hetket eläinten kanssa, jotka vietän, on useimmiten ihania. En välttämättä vielä haluaisi omaa lemmikkiä, mutta ehkä joskus aikuisena olisi kiva omistaa oma hevonen tai koira. Tai molemmat. : D No ei, yksi riittää. Tästä postauksesta ei nyt tullut niin pitkä, kuin eilisen musiikki -postauksesta, mutta en nyt jaksa alkaa väsäämään kolmen tunnin stooreja eläinkunnan jokaisesta eläimestä. Ja muutenkin, eiköhän tuo nyt riitä. : D Joten, lopuksi voisin sanoa; ihmiset, kohdelkaa lemmikkejänne ja muitakin eläimiä hyvin ja nauttikaa siitä, että saatte viettää hetkiä elämästänne niiden kanssa. ; ))

Haaste