Rakastan Nalle Puhia. Yli kaiken. Tai no, sanon aika monesta asiasta, että rakastan sitä yli kaiken, mutta sanotaanko näin, että Nalle Puh on siinä ylimmällä rakkaden viivalla muiden kanssa. Tykkään todella paljon uusimmista Nalle Puh elokuvista, kuten joku Nalle Puh ja Mähköfantti tai mitä näitä nyt on kotona tullut katsottua. Ne vain ovat niin ihania. <3 Välillä olisi kivaa kesken arjen kiireen tupsahtaa jonnekkin Puolenhehtaarin metsään ja oleilla siellä parisen viikkoa kiireettömänä ja syödä hyvää ruokaa. Mutta niin se vain on – tarumaailmaan ei ole pääsyä todelliselle ihmiselle.
Meillä taitaa olla kotona tämän tyylinen kirja, kansi on kai erilainen, mutta sisältö sama. Itse en ole kirjaa lukenut kokonaan, välillä yrittänyt aloittaa, mutta sitten innostus on lopahtanut. Taitaa se uusi Puh enemmän kiinnostaa kuin tämä vanha. Tykkään silti tämän kirjan kuvista ja muutenkin kirjoitustyylistä. Kai sitten olen liiaan moderni ihminen tykkäämään tuosta vanhasta Puhista. : D Pienempänä minulla oli videolla Nalle Puhia ja siitä sitten tuijottelin ties kauan kyseistä ohjelmaa. Vanhat Puhit eivät tällä hetkellä juuri innosta, johtuen varmaan siitä, että olen useimmat nähnyt jo moneen kertaan, mutta silti niissä on tietynlaista tunnelmaa, joka saa minut tuntemaan taas itseni pikku lapseksi. (Ihanaa, tunnelmointia… : D) Sitä tunnetta on aika vaikea selittää, mutta jos joku on sellaisen kokenut, niin varmaan ymmärtää. Nalle Puh kai luo jonkinlaisia muistoja minulle varhaisesta lapsuudestani. : )
Tuossa pieni kuva kirjasta Nalle Puh rakentaa talon.
Ihana talvinen kuva! <3 Olen kai rakastunut talveenkin nyt niin, että kaikki loskat ja tällaiset tuntuvat suorastaan taivaallisilta. No ei sentään. Nautin vain oikeasti ihanista pakkasen täyttämistä päivistä, paksusta lumikerroksesta maan päällä ja siitä taianomaisesta vaikutelmasta, jonka lumi tuo tullessaan. Etenkin meidän mummolassa tällainen tunnelma vain vahvistuu ja Lapissa hiihtäessä on aivan ihanaa suksia eteenpäin niin tyynen rauhallisella ladulla ja ihastella maisemia… Joten tässä taas tuli todistettua, miten Nalle Puh herättää minussa muistoja. Oli jo toinen kerta. ; )
Iiiihana kuva! <3 Tuli vain valtaisan pieni (uusi sana: valtaisan pieni : D) mutta kyllä siitä nyt näkee. Olisin voinut alkaa sepustaa omia näkemyksiäni näistä hahmoista, mutta sanompa nyt vain sen verran, että tykkään kaikista todella paljon ja että jos on pakko valita suosikki, niin se taitaa olla Nasu. Kania ei muuten kuvassa näy… olisi ollut kiva saada sekin mukaan kuvaan, niin olisi koko poppoo ollut koolla. Mutta kyllä se näinkin homma hoituu. : D Eli katsokaa toki Nalle Puhia. ; )