Voisin oikeesti jo heti huomenna alottaa ton joululoman. Ja pitää vaikka talvihorrosta ens kesään asti. Ens keskiviikkona meillä on joku köksän koe ja tunnollisena aloin selailemaan koealuetta jo tänään. Eihän siihen tuu kun vaan se koko kirja, ihme, ettei pidä ulkoo alkaa opettelee reseptejäki. Valitin isälle, miten sairasta se on, ja tietysti sain vastaukseks vaan, että ”siihen on hyvä tottua” ja jotain ton suuntasta. Joo, olen täysin samaa mieltä. Siihenkin on hyvä tottua, että ylimääräsestä stressistä ihmiset tekee paljon itsemurhia. Onneks oma elämänhaluni on liian suuri vastustamaan kuolemaa. Kattelin kans tota koekalenteria, ja mukavastihan niitä kokeita on tulossa. Ihan varmaan vaan siksi, ettei lapsille tulisi tylsää. No jaa anyway, ainaki joulunodotus ei tunnu liian raastavalta, ku viikot tuntuu tunneilta. Ihan hyvä asia tässä päivässä oli se, että oon melkein saanu toisen villasukkani valmiiks, ja se näyttää aika kivalta. Taidan ehkä pitää niitä villasukkia joskus. ; ))
Ai niin… tänään tapahtu aika outo juttu. (Kuten jokainen hetki elämässäni.) Mentiin kaverin kanssa välkällä kauppaan (thank god se ope bongaili just lintuja sillo, ku me tultiin sieltä kaupasta : )) ja laskeskelin siinä rahoja, että joo, kylhän nää riittää. No suprise suprise, kaupassa, kun oon siinä kassalla sen munkin ja turkinpippureiden kanssa, nii ohhoh, se yks viiskyt senttinen oliki lennelly ihan omille teilleen. Just tää perus, että kun jotain taskusta ottaa, niin koko elämä hävii samalla. No, se kauppias oli sillain, että ottakaa noi nyt, tuo sitten huomenna se viiskyt senttii. Olin ihan, että ”kiitti ja tuon”. Ajattelin kyl oikeesti viedä sen viiskytsenttisen sinne huomenna, ihan vaan sen takia, että kehtaan jatkossakin näyttää pärstäni siellä, mutta kun miettii, niin sen luottamusprosentti on varmasti jotain nollan tasoo. Mutta joo, ostin luotolla tänään S -marketista munkin, että repikää siitä. ; ))