Ihme on tapahtunut. Totaalisesti. Minä olen ensimmäistä kertaa elämässäni tarttunut kirjaan, jonka kannessa lukee Bree Tannerin lyhyt elämä – Stephenie Meyer. Tuntuu, että tällaisen ihmeen voimasta aikakin voisi pysähtyä. Kaikki alkoi siitä, kun yksi päivä menimme luokan kanssa kirjastoon ja yritin etsiä jotakin minulle sopivaa kirjaa. Kirjojahan löytyi, ehkä monen makuun, mutta kirjojen suhteen olen tavallaan aika vaativa. (Mikä sana… vaativa… Voi luoja…) Tai no, kylämme kirjasto on sanonko mistä ja on suorastaan ihme, että sieltä löytää Harry Potter ja viisasten kiven. Kirjakaupoissa, joissa on uuden uutukaisia kirjoja, tartun niihin ja ahmin kaikkien takakansitekstit silmät loistaen innosta. Hyvissä kirjastoissa voi tapahtua sama. On oikeastaan kohtalon oikku, että juuri sinä päivänä minä astelen kirjastoon ja juuri silloin siellä on se kirja. Yksi hyvä kirja. Yksi hyvä osasto, jossa se sijaitsee. Yksi pieni hylly, jolla se lepää muiden kirjojen kanssa huomaamattomana ja yksinäisenä. Mutta sitten tulen minä. Otan sen hyllystä, katson kanssa ja huudahdan kaverilleni: ”Hei apua, tääl on Bree Tannerin lyhyt elämä! Meiän kirjastossa! Uskomatonta!”. Ja siitä etiäppäin se on asustellut joko kirjoituspöydälläni tai repussani. Lueskelen sitä aina koulussa lukutunnilla, maanantain viimeisellä tunnilla. Tuntuu, että ilman lukutuntia en saa kirjaa eteenpäin. Tunti suorastaan pakottaa minut lukemaan jokaisen sanan, jokaisen lauseen, jokaisen virkkeen. Sivun, uuden sivun, aina vain enemmän ja enemmän. Sitten – kello soi. Ja PAM! suljen kirjan, pakkaan kamat ja heissulivei, tarina on taas pelkkää tarinaa. Mutta silti, pidän paljon kirjasta. Pidän tarinasta, kirjoitustyylistä ja tavasta, vaikka en olekaan vielä sisäistänyt kunnolla juonta. (Tätä varten takakansitekstit luodaan…) Oikeastaan, kun Twilight (kirjoitinko oikein?) villitys sai alkunsa olin aika varma, että siihen kirjasarjaan en koskisi. Kuullostaa typerältä, mutta en välitä ns. ”massatuotteista” tai muista, niin kuin esimerkiksi Twilight. Tottakai se on loistava sarja, koukuttava ja mielenkiintoinen. Ja tietenkään minulla ei ole varaa ruveta arvostelemaan mitään, mitä en ole edes itse lukenut. Olen yrittänyt aloittaa ekaa osaa, mutta alku oli aika tylsä, eikä pitänyt lukijaa otteesaan. : D Siksipä jätin asian sikseen ja sen jälkeen en ole koskenut Stephenie Meyerin teoksiin. Ehkä uusi aikakausi on alkanut elämässäni. Ehkä on aika lukea hieman vampyyrin arkea. ; )
Ja tajusin, että Bree on tyttö! Nice…
I’m impressed! You’ve managed the almost ipomssilbe.