Gloria´s Story

Tuntuu, etten taida olla ainoa blogaaja, joka vuoden vaihtumisesta kirjoittaa. Mutta jokainen omalla tavallaan, kaikki uuden vuoden bloggaukset eivät välttämättä ole samanlaisia. : D

En nyt tiedä, onko vielä hieman liian aikaista laittaa tällaista merkintää, kun vuosihan vaihtuu vasta huomenna yöllä. (Miettikää, vasta silloin…) Minulle se ainakin on pitkä aika, muista nyt en ole niin varma. Tuntuu, kun voisin vielä pelastaa maailman ja lentää kuuhun ja ties mitä. Ehkä ei kumminkaan mennä liiallisuuksiin. Uutena vuotena perheellämme on aina perinteenä syödä ranskalaisia ja nakkeja ketsupin kanssa of course. Muuta perinnettä kai ei ole, kun sitä keskiyötä on odoteltu isän kanssa (äiti ei jaksa valvoa edes yhteentoista…) lautapelien äärellä ja näin. Ehkä sitä voisi kutsua jo perinteeksi. Ajattelin, että nyt voisin alkaa hieman käymään läpi tuota kulunutta vuotta ja sellaisia pääkohtia vuodesta 2010.

Tästä blogista ei nyt ole hirveästi mitään sanomista, kun tätähän on tullut pidettyä vasta vaivaiset 2 kuukautta. Minulle se on aika pitkä aika, jos miettii, että melkein joka päivä on postaus tullut ja jonain päivinä kaksikin. Niin se aika vain menee. Tästä vuodesta voisi sanoa jälleen, että olen kasvanut valtavasti, niin henkisesti, kuin fyysisestikkin. (Ja vuoden päästä taas muistelen, miten kakara, olin tätä kirjoittaessani : D) Mitään traagisia tapahtumia ei ole ollut, kukaan ei ole kuollut, ei mennyt naimisiin, syntynyt tai joutunut onnettomuuteen.

Tuntuu ihmeelliseltä, että vasta tänä vuonna aloitin koripallon. Se olikin aika alkuvuodesta, helmi-maaliskuussa. Tuskin edes muistelisin mitään helmi-maaliskuita, ellen juuri silloin olisi aloittanut tärkeää harrastustani. Sain kai silloin ensimmäisen koripallonikin. : D Aika hyvä saavutus. Mitäs muuta…? Täytin yhden vuoden lisää, tietysti, aloitin blogin pitämisen…

Ai niin, kävin viime kesänä toista kertaa elämässäni bestan mökillä, nukuttiin siellä jossain saunakammarissa, missä alkuyöstä oli asteita varmaan tuhat, mutta aamuyöllä sai jo vetää peittoa ihan kunnolla niskaan. Ihan mukava kokemus, käytiin siellä silloin Yyterin hiekkarannallakin, ratsastettiin yhdellä tallilla. Menin silloin sellaisella söpöllä, mustalla new forestin ponilla, Millillä. Se oli ihana. <3 Viime kesänä uskalsin myös Linnanmäellä ihan uusiin laitteisiinkin, mikä on tällaiselle pääni-ei-kestä-tyypille aika hyvä saavutus myöskin.

Muistan myös ihan alkukesästä sen, kun koulu loppui ja laulettiin sivuvirttä koulun kevätjuhlassa. Mietin siinä samalla sitä kulunutta kouluvuotta, että edes hieman tunnelma syttyisi. Kai se sitten jotenkin… Ai niin! Se, kun myimme niitä keksejä silloin keskustassa ja oli ihanan lämmin ja ostin jäätelökioskilta mangomeloni jäätelön. : ) Nam..

Viimeisin alkukesän muisto taitaa olla viimeiset korisharkat. : D Meitä oli siellä vain kolme tyttöä ja kun emme päässeet saliin, menimme ulkokentälle miljoonan asteen helteeseen heittelemää koreja. Olimme jotain heittokisaa, jonka – tattadaa – minä voitin. : D Saattoi johtua siit, että ne kaksi muuta tyttöä olivat aika uusia. Kesästä muistan myös pari uimareissua kaverin ja perheen kanssa.

Sitten syksyyn. En yhtään muista ensimmäistä koulupäivää tänä syksynä, taisin olla niin sekaisin onnesta, kun näin taas kaverit. Syksystä sen verran, että nopeasti meni, opettaja vaihtui pariin otteeseen, jouduin hyvästelemään hellekelit ja harkkojen ja koulun parissa sekin syksy tuli vietettyä. Talvesta voittekin lukea blogistani, jos siellä nyt ylipäänsä on merkintää mistään oman elämäni sankaruudesta, tuntuu, että sinne on kertynyt vain näitä ”Miley Cyrus sitä ja tätä” -tyylisiä juttuja. Niitäkin saa tietysti käydä lukemassa. : )

Täytyy kyllä sanoa, että aika tasainen vuosi on ollut, mitään radikaaleja muutoksia ei ole elämässä tapahtunut. Bloggaaminen jatkuu entiseen malliinsa ensi vuonna, ainakin toivon niin. (Jos siis en kuole yllättäen auton alle tai keuhkokuumeeseen.) Kiitän kuluneesta vuodesta kaikkia niitä, jotka siihen minun osaltani ovat vaikuttaneet niin hyvässä kuin pahassakin.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2011! ; D