Tänään en jaksa vain yksinkertaisesti jaksa kirjoittaa aiheesta elämä, sillä minulle pitää varata siihen aikaa kuusi tuntia vähintään, viereen iso kasa syötävää ja kahvia. Siis, jos nyt alkaisin kirjoittaa elämästä, noin yleensä, omasta elämästä, filosofoimaan ja kommentoimaan koko tätä maailmaa ja mennyttä ja tulevaa aikaa, henkistä elämää, se miten elämän voi käyttää, saattaa tulla romaanin pituinen stoori, jota kukaan ei jaksa lukea. (Hirveä itsekehu taas päällä…) -.- Joten, pidän nyt hieman taukoa tuosta 10 postausta -jutusta ja kirjoitan sen sijaan kuulumisiani tänne ja valitan sitä, miten käteni tärisevät. Mutta aloitetaan aamusta.
Aamulla taas vaihteeksi ”mikä päivä, missä olen?” -raundi ja noustua maailma alkoi taas seljetä hieman. Unet tuntuvat sekoittavan pään niin, että aamuisin on hankala hahmottaa, millä planeetalla sitä ylipäänsä on. Valmistautuminen iki-ihanaan kouluun ja puolen kilometrin kävelymatka, jonka aikana mietin elämän kulkua. (En kyllä enää muista mitä mietin, mutta kai minä jotain mietin.) Kuinka helppoa onkaan aina koulumatkoilla setviä oma elämänsä hieman parempaan järjestykseen, antaa itselleen aikaa miettiä ja valmistautua kohta alkavaan koulupäivään. Koulussa suurin osa kavereista oli jo onneksi tullut, joten yksin pihalla ei tarvinnut odotella. Ensimmäisellä tunnilla englantia ja toisella tunnilla äidinkieltä. Kaksi tuntia puukäsityötä, ruoka ja se niiin ärsyttävä ranskan tunti. Vihaan ranskan tunteja, pelkästääns sen opettajan takia. Ennen oli paljon kivempi ja rennompi opettaja, mutta tuo toinen; hirveä kohtaus, jos on kolme minuuttia myöhässä, läksyt tekemättä tai ei vain muista, mikä on jauheliha ranskaksi. (Mikä se on? O_o) Joten tunnelma luokassa on ”opiskele tai kuole” -tyyliä, eikä se ole kauhean kivaa. Mutta se on vain kestettävä. Koulu onneksi loppui ranskan tunnin jälkeen ja kaverini tuli meille. Tästä päästäänkin tähän tärisevät kädet juttuun. : D (Jännittävääää…..) Mentiin tietysti kauppaan ja ostettiin Daimi kakun lisäksi Monsteria ja Rodeota ja tottakai juotiin ne. Jotta maailma ei olisi liian lempeä minua kohtaan, oli energiajuoma hetken jälkeen vielä harkat. (Onneksi vain 45 minuuttia.) Huomasin aika nopeasti, että kädet tärisi aika mukavasti, kun yritti sitä palloa heittää ja muutenkin oli sellainen ”mä mitää jaksa” -olo. Selvisin silti jotenkin hengissä, vaikka jouduttiinkin punnertamaan muutama kymmenen kertaa ja heittelemään sitä palloa ja juoksemaan ja kaikkea sellaista. Tästä tulikin mieleen, että miksi energiajuomia edes kutsutaan energiajuomiksi? Ainakaan minulle ne eivät mitään energiaa anna, vaan vetävät kaiken voiman pois, jalat ja kädet tulevat kipeiksi, eikä tunnu pystyvän mihinkään. Tietääkseni en ollut hetkeäkään tänä iltapäivänä energinen, päinvastoin. Ehkä olen vielä liian pieni näitä energiajuomia juomaan. (?)
Huominen on toivottavasti hyvä päivä. Koulu loppuu kaksi tuntia aikaisemmin kuin normaalisti, alkaa pääsiäisloma ja menen ulkoiluttamaan yhtä Santtu -koiraa. Joten, toivottavasti huomenna olisi iloinen ja aurinkoinen päivä. ; ))