Osaan kirjoittaa sanan aerobic joo.. mutta tolla mennään nyt. Otsikko (kuten aina ; D) kuvaa jollain tapaa tämän päiväistä ohjelmaani. Aamulla oli ensin kaksi tuntia kemiaa, jonka jälkeen liikan kaksoistunti. Päästiin ensin hyppelehtimään ryhmänä peilisaliin musiikin tahtiin, ja vaikkei aerobic mitenkään erityisen raskasta ollut, niin on ihan älyttömän hankalaa nopeasti vaihtaa ”vasen oikee, eteen, eteen, oikee, oikee, taakse, vasen, eteen, ristiaskel sivulle, kädet mukaan, ja oikee ja vasen ja vasen ja oikee ja eteen…”. Olin välillä vähän tumput suorina siellä, enkä ollut aina ihan ainoo. Oikeesti, kuinka hankalaa on tehdä takaristiaskel ja sivuaskel samalla kun heilauttaa käsiään. Hankalaa… Sitten siihen vielä suunnan vaihto niin olen sekaisin. Mutta kun ne jotkut askeleet alko sujumaan, niin se oli aika kivaa vaan vetää musan tahdissa siellä. Että sillain tykkäsin joo..
Toinen liikkatunti oli sitten capoeiraa. Vaikka se käsittääkin osaksi tanssin, niin siinä tunnissa en mitään tanssia nähnyt, ehkä ne liikkeet vaan oli minulle niin antitanssimaiset. Tai silleen… Vedettiin jotai capoeiran kärrynpyöriä ja mitälie hämähäkkikävelyä, ja uskon, että se ei ollut kaunista katsottavaa (olo oli vähän typerä siinä hyppelehtiessä), mutta oli aika raskasta tehdä niitä kärrynpyöriä sun muita liikesarjoina. Tai sitten minulla on vain huono kunto. : DD Opin tosin kierrepotkun, että varokaa vaan, here I come karatemestaruus!
Liikan jälkeen oli matikkaa ja saatiin tajuton monistepino eteen, mistä tehtiin pari sivua. (Ja opettaja olettaa, että kaikki tekee sen paperivuoren ennen ensi viikon koetta..) Matikan jälkeen enkkua… Ope piti meille semmosen puoli tuntia puheen siitä, kuinka sen kunnia on opettaa meitä, ja kuinka se tykkää meistä ja välittää meistä ja sitten se rupes itkee siellä silleen, että ”sori tää mun tunteenpurkaus, mutta se on vaan välittämistä”. Ei ehkä ollu kauheen reiluu, mutta meinasin oikeesti revetä siellä ja purin huulta vaan, koska en viittiny nauraa sille, kun se oikeesti oli vaan niin säälittävä. Vaikka se on opettaja niin se ei oo semmonen, joka lämäsee tehtävät naaman eteen ja sanoo, että teeppä tosta, vaan se on just semmonen nuori kaunis ja laiha (oikeesti), joka itkee siellä, kun se niin välittää meistä. Että tänään löydettiin empatiaa minustakin opettajia kohtaan.
Koulun jälkeen lähettiin kahen kaverin kanssa sille yhelle tyypille tarkotuksena ulkoiluttaa niiden naapurin koiraa, mutta yllätys yllätys, sillä yhellä oli harkat, joista se ei ollu tienny, ja jonne se sitten meni, joten jätettiin se sen naapurin koiran ulkoilutus. Lähettiin kaksistaan sitten ulkoiluttaa yhtä toista koiraa, joka asuu siinä lähellä ja käytiin sen kanssa pikku lenkki. Sen jälkeen suunnistettiin kirjastoon. Siellä kirjastossa on semmonen pöytä, missä on niitä semmosia tyyppien tuomia vanhoja kirjoja, joita voi ottaa siitä ilmatteeks. Rakkaan ystäväni ansiosta löysin elämäni kirjan, Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo – kirjan, kun kaveri ihan läpällä oli sillain, että ”hei täs olis sulle nyt kirja…”. Olin siinä silmät kyynelissä tyyliin, että ”toi on ihana, oon nähny ton leffana, mä otan ton!!!” ja niin se sitten pääty kirjahyllyyni. (Mikä tarina…) Jane Austen ja sen stoorit = ♥ Juu… Lainasin sitten kaverin kortilla kaks leffaa, Yli aidan (jonka halusin nähä : DD) ja Prinsessa Mononoke (joka piti kattoa jo kesällä, mutta jäi sitte). Katoin kotona sen Yli aidan ja sen jälkeen tein pienen pinon läksyjä ja rupesin dataamaan.
Tämmöstä tänään. Edelleen niitä mielenkiintosempia postauksia odotellessa… -.-
