Eilen en kirjottanu blogiin, koska oikeastaan minulla pitäisi tällä hetkellä olla kone kielto. Ja se, miksi konekielto tuli, on aika pitkä stoori, jonka tänne varmaan nyt rustaan, kun tappava tylsyys ajaa itsemurhan partaalle. (Olen yksi lauantai itkenyt pelkästään sen takia, kun oli niiiiiiiiiiiiiiin tylsää.) Joten…
…eilen siis sain aamulla kamulta tekstarin, et ”tuutko kamppiin??”. Olin sillain, että et sitte aikasemmin kysyny ja halusin tietty mennä, mutta oli vähän pakko lähtee kouluunki. Olin sit kaks tuntii koulussa, ku alko potuttaa ne tyypit ja kaikki siellä ja menin vaa valittaa luokanvalvojalle, että ”oon kipee, täytyy lähtee kotiin”. Olin varmasti tosi uskottava, ku selitän siellä jostain huonosra olosta ja tollee. : DD Lähin sitte koulusta suoraan bussarille ja kaverin kanssa kamppii ja olin aika vapautunu, ku pääsin lintsaa neljä tuntii koulusta. Mentii sit ekana syömää mäkkii ja very big suprise, saan iskältä viestin, et ”ootko kotona?”. Vastasin tietty joo, ja heti tulee vastaus, että ”mä oon kotona ja sä et oo täällä”. Olin vähän että miks vastasin ja silleen. Ihan vinkkinä kaikille ihmisille; vaikka vanhemmat vaikuttaaki tyhmiltä, ne voi silti olla ovelia. Iskä ja äiti yritti varmaa sata kertaa soittaa, enkä todellakaa uskaltanu enää vastata, joten shoppailtii sitte kamun kanssa kampissa ja käytii Arnoldsissa kahvilla. Joskus neljän aikaa tultii takasin ja mentiin yhen toisenki tyypin kanssa sille toiselle tyypille (selkeää selitystä) ja taas very big suprise, tietysti iskä ilmestyy sinne ovelle hakemaan minua. . DD Kotona äiti ei ihme kyllä ees huutanu, mutta vei kännyn, koneen, kameran ja sano, että en enää saa olla vapaa-ajalla sen tyypin kanssa. Ai niin, ja nykyinen nukkumaanmeno aikani on 21.00, myös viikonloppuisin. Ja tietysti äiti ja isä tunnollisina ihmisinä laitto opettajalle meiliä, että tulen pyytämään seuraavana päivänä anteeksi ja minut saa pitää jälki-istunnossa vaikka ysille asti. Ja sitten äiti sano, että jos vielä lintsaan, se laittaa minut lastenkotiin. Ja äidille tää kaikki oli suuri häpeä. Melkein itkin sen tyhmyyttä ja vanhoollisuutta.
Mutta mutta, koko tarinan onnellinen osa onkin aivan ihastuttava Ranskan matka, jolle sain toivottaa vanhemmat lämpimästi puoli kuudelta aamulla. Pöllin kännyn takasin, lähin kouluun ja koulun jälkeen menin sen kaverin kanssa ulkoiluttamaan yhtä koiraa, jonka kanssa en saisi olla. Nyt sitten kun iskä on raahannut koneeni yläkertaan, päätin, että tarvitsen laatuaikaa dataillen ja menin iskän koneelle. Illalla tietysti äiti ja isä soitti ja puhuin iskän kanssa puhelimessa siitä, että varautukaa itsemurhaani, koska kuolen tylsyyteen. Iskä oli vaan, että voi voi. Tietysti mummo oli jo aikaisemmin kertonut isälle (tai äitille, en ole varma) että olin aikaisemmin sen tyypin kanssa ulkoiluttamassa koiraa ja kolmannen kerran big suprise, iskä sano, että ”mehän puhuttiin, että enää et vietä aikaa sen tytön kanssa”. Joo… Jos en alkaisi kohta itkemään vanhempieni tyhmyyttä, niin nauraisin sille. Tuleeko ne oikeesti kouluun kohta vahtimaan, että kenen kanssa liikun ja en. Koska tossa asiassa ne saa tappaa minut, jos haluaa, että en enää hengaa kaverini kanssa.