Saanko itkeä? Oikeesti, kun kattoo noita blogikirjotuksia ja kuuntelee ihmisiä ja kysyy, että mitä kuuluu, niin heti saa kuulla siitä, että vali vali, kun ei oo lunta ja valivali kun sataa ja on harmaata ja voi herran jestas kun nyt kuolen masennukseen. Hei oikeesti, ihan sama vaikka tulis linnun kokosia rakeita ja pilvet olis liiloja, minulla on hauskaa kavereiden kanssa säästä riippumatta. Ja rakkaat ihmiset, jouluun on vielä puolitoista kuukautta, että kyllä se lumi sieltä tulee. Ja jos ei tule, niin itketään sitten jos huvittaa, mutta nautitaan ainakin siitä, mitä jo on. Kaikkea ei todellakaan voi saada, sää ei muutu auringoisemmaksi vaikka kuinka Jumalaa rukoilee, eikä mieli parane itkemällä. Pitää vaan ottaa itteensä niskasta kiinni (kuullostan jo äidiltäni.. : )) ja vaikkei nyt hymyilyttäis, nii ei yhen pikku sateen takia kannata menettää toivoonsa. Ja vaikka sitä sadetta jatkuiski viikko tolkulla, niin mitä sitten? Suomessa se sää nyt on tämmönen, eikä siihen oikein voi vaikuttaa. Tosi asia on se, että jotkut asiat vaan pitää hyväksyä sellasina kun ne on.
Toinen asia, joka tällä hetkellä potuttaa on se, että ihmiset masentuu (no mikä yllätys) marraskuusta ihan tajuttomasti. Aina kaikki on sillain, että ”no hyi marraskuu, siis mä kuolen”. En minäkään erityisemmin marraskuuta rakasta, mutta en lisää sitä millekään inhokkien listalle Top 3 joukkoon ja mieti yötä päivää, että ei herranjumala nyt on marraskuu. Aika kuluu yllättävän nopeesti, kuukaus menee äkkiä ja joulun jälkee saa pian huomata, että on kesä. Elämää ei oo tarkotus tuhlata murehtien säätä ja marraskuuta, tai ainakaan ite en sitä semmoseen käytä.
Joten ihan vinkkinä, että jos joku haluaa joskus valittaa säästä tai marraskuusta, tehkööt sen jollekin muulle, koska alkaa vähän ärsyttää ihmiset, jotka masentuu noin pienestä. Kaikella rakkaudella. ; ))