Sunnuntai aamuna iskä tulee tökkimään sormella kylkeen, että ”ylös ulos ja lenkille!” ja kymmenen minan päästä siitä saan itteni ylös sängystä ja suunnistan suihkuun. Suihkun jälkeen puin päälle lenkkivaatteet, sillä yhdeksältä suunnistimme autolla kohti Saloa ja juoksukisoja. Oma lähtö oli vasta iltapäivällä, mutta ennen puolta yhtätoista piti olla paikalla ja ilmoittautumassa, jotta pääsi mukaan. (Huomatkaa, että huimat viikonloppuni koostuvat juoksukisoista… kröhöm…) Kymmeneltä saavuttiin paikalle ja parkkipaikalta kuvausintoinen blogaaja nappasi muutaman turhaakin turhemman kuvan. -.-’
Kuten esimerkiksi kuvan puista. Joo, puunhalaaja kerho kokoontuu sitte ens sunnuntaina kello kaheksantoista että tervetuloa mukaan.
Tosta mentiin sitte sisään tonne jonnekki minnelie urheilukentälle ja siellä tosta oikeelle nii oli ilmottautumine ja ne lätkäs kouraa numerolapun ja hakaneuloja ja jonku Tarjoustalon pussukan ja sano, että tervemenoo. No ei sanonu, mutta jotain vähän samantapasta. Siellä muovipussissa oli aikataulu ja t-paita, jonka varmaan lahjotan afrikan lapsille, jos ne vaikka haluis sitä käyttää. ^^ Meillä oli iskän kanssa reilusti aikaa, kolme tuntia ja käytiin vähän käppäilemässä ja tsiigaamassa reitti. (Iha vammane sana toi tsiigaa… -.-) Ja kameran kanssa tuli tällaisia maisemia taltioitua.
Tarkotus oli kai ottaa kuva fudiskentästä…
Taivas oli aikalailla harmaan puoleinen. (Tällä hetkellä kotona tosin paistaa aurinko.)
Siinä oli uimahalli vieressä ja toi kai jotenki sit oli taidetta.
Elintärkeä kuva parkkipaikasta.
Jos näitte pari eräjormaa tuolla nii se oli sitten minä ja isä.
Tosta meni se juoksureitti, mut toi on otettu ennen sitä juoksua. Sain tosta sellase mahti-idean, että mitä jos olis sellane, että niin ku juostessa tyypit ottais kuvia. Vähä niin ku Yes Manissa. : DD
Suoraa tietä, suoraa tietä, mäkiä ei oo matkan varrella! Tota ku lauleskelis juostessa.
Tos autos oli vaan jotain niin nostalgista.
Tennishalli. Sieltä kuulu kauheeta mäiskettä kun ne mätki sitä palloo siellä. Tai sit se ääni kuulu ihan omasta päästäni. (Sillai toi lääkitys jäi ottamatta. Noe.. ; )) )
Noide maisemien jälkee alko sitte rääkki. Meiän lähtö oli about puol tuntii aikasemmi, ku ois pitäny, koska osallistujia oli nii vähä, että pidettii yhtee nii monta lähtöö. Siin meni ehkä 15 sekkaa, ku sain seistä siinä lähtöviivalla ja sit kaikki vaa lähti täysii juoksee sinne ja .. apuah en haluu ees muistella. : DD Tai siis, se juoksu meni ihan hyvin, vaikka olinki aika puhki sen jälkee, mutta ne veti ihan tajuttoman kovaa melkein sen koko matkan. No okei, ne veti tajuttoman kovaa koko matkan, juoksi varmaa täysii, jote itekki juoksin sitte aikalailla reippaasti sen lenkiin. Selvisin maaliin hengissä ja se olikin päätavoitteeni ja olin kolmas. Ja sain mitalin ja semmosen patsaan. : DD (Hirvee leija tääl.) Sitte lähettii sieltä (kuullostaa iha joltai matkapäiväkirjalt tää stoori) ja suorinta reittiä Hesburgeriin, kuten aina on meiän perheessä tapana kisojen jälkeen. Ettei vahingossakaan laihdu liikaa. Oikeestaan oon sillä aterialla selvinny koko päivän, jos aamiaista ja sellasta nyrkin kokosta kanariisi annosta lasketa. Ihan kiva päivä ja pitäis vielä selvitellä, että mitäs siitä matikasta tuli läksyks. : DD