Miten tostakin otsikosta tuli nyt heti mieleen se Anna Puun Ces´t la vive. (En ees tiiä kirjotetaanko se noin ja olevinaan olen lukenut kolme vuotta ranskaa… jooh….) Mutta tää päivä on ollu vaan jotenkin tosi rankka ainakin fyysisellä tasolla, mutta silti tosi kiva. No, what´s up then ku oon niin ”rättipoikki”? No, tänään aamulla kasilta herätys, sain nukkuu jopa puoli tuntia pidempään kuin normi ysinaamuina koulussa. -.-’ Sitte vaa suihkuu, kuteet niskaa ja kahvii ja leipä naamaa ja menoks. Tänään siis oli tän syksyn ekat juoksukisat + iltapäivällä vielä mentiin HCM:n juomapisteellee vapaaehtoisduuniin, mikä oli ihan jees ja ennestään tuttua. Juoksu meni ihan jees, matka oli aika lyhyt ja ihan reippaasti sen pysty vetäsemään, kannatusjoukoissa tietty mummot ja ukki ja toinen mummo oli ottanut pullakahvit mukaan ja söin aivan tajuttoman hyvän raparperipiirakan palasen ennen lähtöä. Kamera oli mukana kisapaikalla, mutta hirveesti en kuvaillut, tosin nappasin yhden kuvan stadikan tornista, kun siinä oli hieno pressu päällä. : PP
Siitä suunnattiin perinteisesti (kuten siis aina kaikkien minun juoksukisojeni jälkeen) oikein urheilulliselle aterialle Hesburgeriin ja vedettiin naamaan kivat hamppariateriat, minkä jälkeen tunsin olevani pallo. Siitä suunnattiin sinne juomapisteelle, missä meillä ei oikeastaan aluksi ollut hirveästi tekemistä. Ihan kiva fiilis tyypeillä ja oli tyypillisesti kameran mukaan ottanut minä ei ottanut ainuttakaan kuvaa niistä Gatorade pahvimuki rivistöistä tai tienvierustoista, joilla lepäsi mukeja kuin yleisen roskisautolakon aikana. Lähinnä hommiini kuului kaadella urheilujuomaa mukeihin ja laittaa niitä pöytiin, juoksijoiden mentyä sitten (juomatarjoilu oli meidän pöydässä aika hiljaista) kaadeltiin yli jääneitä juomia pois (taisin juoda itsekin vähän sitä Gatoradea, oli pahaa) ja siivota mukeja ties mistä ojan penkasta. Osasin siivotessani hienosti roiskauttaa naamalle urheilujuomaa, jonka jälkeen olo oli hieman tahmea. No, se siitä. Ai niin ja paikalla oli myös yksi ulkomaalainen pariskunta, nainen oli aika hauska tapaus; hän meni siellä viuhkojen ja sellaisten päähilavitkuttimien kanssa ja jakeli sellaisia outoja pillejä kaikille. Olisin ottanut siitä kuvan ja raahannut kotiin, mutta rakas äitimuori (siis nuori) heitti sen roskiin. Kamala ihminen… No ei ole. Mutta kivaa oli ja olin aika puhki sen jälkeen, kun oli kyykkinyt siellä puskissa niiden mukien perässä. Autolla kotiin ja kaupasta iltajuomiset. : DD Tai no, alaikäisille Coca Cola Zero, johon petyin pahemman kerran. Se maistui pahalta. Onneksi vain lopussa. Illalla katottiin koko perheen voisin The Biggest Loser ja sen jälkeen datisminäni otti vallan ja pakotti minut kirjautumaan nettiin ja väsäämään postauksia puolet iltaa. Suunnittelin tekeväni mikrolämppärin iltapalaksi, mutta harkitsen sitä vielä, koska hirveän huono omatunto tuli siitö hamppariaterista. Ajattelin myös, että joskos nyt viikonloppuna ehtis lukea sen Vampire Diaries number 1:sen. Minun lukutaidoillani se ei ole mahdollista. Mutta yritetään.
Sellaista siis tänään, anteeksi noi ihme loppuhöpinät. Alkaa olemaan jo energyt aika vähissä myös tuolla pääkopassa ja ainut mihin pystyn, on tuijottaa ruutua apaattisesti miettien, miten kokis vaikutti väsymykseeni tänään. Neljä julkaisematonta postausta on tulossa lähiaikoina, yksi niistä käsittelee ihan itse väsäämääni käsityötä. Mutta siitä sitten ensi viikolla. ; ))