Kirjoitan nyt ihmisten pituudesta, kun olo on juuri sellainen, että on hyvä aika kirjoittaa itseään häiritsevästä asiasta. Monilla ihmisillä on pakkomielteenä olla kaksi metrinen ja haukkua itseään lyhyempiä pätkiksi. Itse olen 154cm, eli aika lyhyt, mutta luokassamme kohtuu pitkä. Olen erittäin tyytyväinen pituuteeni, sillä jos olisin ns. ”liian pitkä”, en voisi varmaan enää ratsastaa yhdellä lempiponillani. <3 (Jonka jälkeen kuolisin…) Äitini on lyhyt ja minusta siinä ei ole mitään pahaa, isä on ihan normaalin pituinen. (Anteeksi nyt hirveä ”normaali-lyhyt-liian pitkä luokitteluni.) On erittäin ärsyttävää mennä joka toinen vuosi terveystarkastukseen, jossa terkka melkein ivallisesti toteaa sinun jäävän ”lyhyeksi”. Tyyliin: ”No, jäät nyt ton pitukseks? Itkettääkö nyt?”. Olen miettinyt salaista operaatiota tähän tilanteeseen. : D Mietin, että pitäisikö alkaa kettuilemaan oikein kunnolla ja ylistämään lyhyyttä. No, se on sen ajan murhe. Mutta siis, tekee mieli huutaa ja raivota sellaisille ihmisille, jotka esimerkiksi mesessä tai muualla kuullessaan pituuteni välittömästi nauravat ja haukkuvat vähintään miljoona kertaa pätkäksi. En sitten viitsisi pilata ystävyyttä kettuilemalla takaisin. Onneksi omistan sentään sellaisiakin ystäviä, jotka eivät hauku pituuttani, kun en kumminkaan kärsi minkäänlaisesta sairaudesta, joka tekisi minusta lyhyemmän kuin muut.
En vain yksinkertaisesti tajua niitä tyyppejä, jotka alkavat heti haukkumaan pituutta. Se olisi aivan sama asia, kuin mikä tahansa muu haukkuminen. Mutta ehkä he eivät vain tajua sitä, sillä sehän perustuu pituuteen. Anteeksi vain, mutta ainakaan minun lyhyyteni ei ole sairaus, joten ei tarvitse aina pilkata.
Hyvä, että joku on samaa mieltä. : D
toi on iha mahtavasti sanottu.. itsekkin olen lyhyt ja olen todella ylpeä siitä, on paljon kivempaa olla ”pienikokoinen” :))) (Y)