Tajusin muuten – ja aika ajoissa kröhhömm – että miksi ihmeessä on niin hankalaa ottaa nyt kesällä kuvia, kun kamera seisoo toimettomana kirjotuspöydällä, kahenkymmenensentin päässä pärstästäni? Joku ongelma varmaan on sen kuvaamisen suhteen muotoutunut minulle, kun saan aikaiseksi kuvata vain pakkotilanteissa. Siis esimerkiksi nyt, kun lähdetään Sveitsiin ja äiti ja isä häärää sen kameran ympärillä ja muistuttelee koko ajan, että ”ota nyt se kamera mukaan!”. No, muuten se aika takuu varmasti jäisikin kotiin. -.- Ja tämä johdanton siihen, että miksi ihmeessä en voinut ottaa edes paria kuvaa kun suoritimme ihmeelliset kolme kilometriä pyörillämme kaverin kanssa rannalle? Mutta ei niin ei, käteni varmaan vain kieltäytyvät hyväksymästä ottamaan kameraa mukaan. ¨
Eilen pitkän odotuksen jälkeen yksi ihana ihminen vihdoin muisti minua ja vietin hänen kanssaan puoli päivää. Lähinnä pyöräiltiin paikasta toiseen. Ensin käytiin kävellen kaupassa hakemassa kirsikkakolat (ja nyt tuleekin taas se miksi-en-ikuistanut-kirsikkakola-tölkkiä hetki) ja istuttiin varmaan tunti koulun pihalla keinumassa, kälättämässä ja juomassa kirsikkakolaa. Puhuttiin kaikesta mahdollisesta ja mietittii, että mikä vastuu meillä on joskus kiivetä koulun katolle, nyt kun kukaan ei ole näkemässä. No, jätettiin vastuu myöhemmäksi ja lähdettiin käpöttelemään meille päin ja samalla saatiin loisto idea, että nyt lähdettiin rantsuun. Söin kotona pikapikaa jauhelihakeittoa – äiti on kehittynyt huimasti puolen vuoden aikana – ja vaihdoin bikiinit päälle. Sitten lähdettiin pyörillä kaverilleni, joka vaihtoi myös bikiinit päälleen ja otti pyyhkeen mukaan. Siinä sivussa näin kaverin uuden koiran, joka selkeästi yritti murhata oikean käteni, mutta söpö se oli ja kaikkea. ♥ Joku sekarotuinen koira se oli, ainakin näin ymmärsin asian. Ja sain myös tervehtiä yhtä pientä mustaa tiibetispanielia, kaverini toista koiraa. (Tai no niiden perheen mutta kuitenkin.) Ehdittiin vielä syömään jotain mustikkapiirakan tapaista jäätelön kanssa, ennen kuin pyöräiltiin jo toistamiseen samanpäivän aikana kauppaan ja ostettiin lime-verigreippi jaffaa. Rakastan sitä. ♥
Rantsussa uskaltauduin jopa kahdesti veteen, tosin toisella kerralla vesi oli muuttunut jäätävän kylmäksi. Hienoinen pettymys oli, kun ranta oli täynnä alle kouluikäisiä vanhempineen + joitakin random ihmisiä. Mutta ihan kivaa oli eikä takaisin pyöräily tuntunut mahdottomalta hyvässä seurassa.
Ja syy siihen, miksi en eilen kirjoittanut, on se, että istuin koko illan lukemassa lehtiä, joita lainasin kirjastosta ja muutamaa random mangaa (en ole japanifani, mutta luen silti huvikseni mangaa) + Harry Potter vitosta – edelleen. Ja taidan tästä lähteä lukemaan sitä, että pääsisin edes sivulle viisisataa joskus. ^^