En nyt todellakaan ala saarnaamaan neulontaohjeista kenellekään, sen asian suhteen voitte olla ihan rauhassa. : D Mutta minun inspiraationi voima on kai liian suuri, jotta pystyisin kontrolloimaan sitä edes hiukkasen niin, että postauksien otsikot eivät vaikuta ihan utopialta. Jos en ole tätä ennen sanonut, tykkään neuloa. Neulominen on oikein mukavaa, kun katsoo samalla TV:tä. Ei huomaa, kun aika on jo vierähtänyt ja kaulaliinaan on tullut puolimetriä lisää. Kuullostan varmaan joltain -42 syntyneeltä mummolta, joka istuu keinutuolissa päivät pitkät neuloen monimutkaisia lapasia ja villasukkia lapsen lapsilleen. Kotona neulominen on eri asia kuin saastaisessa koulussa. Koulussa on oikeastaan aika ahdistavaa neuloa, kun opettaja on koko aika hönkimässä niskaan niin, että puikot tippuvat käsistä pelkästään sen voimasta. Kotona neulominen on eri asia. Voi kuunnella samalla ihan omaa musiikkia, eikä Beethovenin sävellyksiä nupit kaakossa, kuten nelosella (uskokaa pois, se oli kärsimystä), tai vaikka sitten katsella samalla töllöä. En ole nyt pitkään aikaan kunnolla neulonut, eilen tein yhden rivin kaulaliinastani sillä aikaa, kun kone lagasi. : D Pelkkää oikein, oikein, nurin, nurin neulominen alkaa tympimään ja on ärsyttävää hokea mielessään ”oikein, oikein, nurin, nurin” -kaavaa. Siksi käytän juuri tällaisissa avukseni TV:tä. Se auttaa kiinnittämään liian huomion pois robottimaisesta toistelusta ja yhtäkkiä huomaakin tekevänsä neuletta ihan ilman minkäänlaisia toisteluja. Tein yhden pipon pyöröpuikoilla TV:n avulla. Oli helppoa tehdä koko aika oikeaa ja oikeaa, eikä neulomiseen tarvinnut 100% keskittymistä, vaan pystyi hyvin katsomaan ohjelmia samalla. TV:n voima on liian suuri puikoille ja langalle. Se on totuus. ; D
Of course… : D
munki mielest neulominen on kivaa kotona. XD