Keshan biisi. Kuunnelkaa rakkaat ihmiset, se on hyvä. ; )) Tänään en ole toki addiktoitunut Anna Abreun Stereo biisistä, ja kertsi menee jo aika hyvin, vaikka dementikko olenkin. Se Rush levy on hankittava, vaikka aika vanha onkin. : D Välillä sitä miettii elämää useammin kuin kerran kuukaudessa. Viikottain, joka päivä? Kyllä. Siis miksi herään aina kolmen-kuuden aikaan joka yö ja huomaan, että valo kajastaa sälekaihtimieni läpi? Miksi välillä kieriskelen itsesäälissä ja välillä taas tunnen itseni tärkeäksi? Miksi välillä ei vain jaksa? Miksi välillä tuntuu, että joku on kyllästynyt sinuun, mutta et ole varma, onko hän vai ei? Miksi asioita ei vain hoideta puhumalla? Miksi valehdellaan ja kierrellään totuutta? Kyllä, mietin joskus näitä kysymyksiä, ja kun mietin niitä, tunnen itseni hieman surulliseksi, ahdistuneeksi tai rasittuneeksi. Onneksi laatuaika kaverin kanssa saa minut unohtamaan kaiken tämän tai ainakin käsittelemään asioita paremmalta kannalta, muttä yksinään tuntuu vain vajoavan suohon, josta ei ole pois pääsyä. En ole masentunut, mutta mietin välillä kaikkea tällaista. (Otinkohan aamulla lääkkeet….hmm..?) Onko se elämä sittenkään niin hullua ja kaunista, kuin voisi luulla?
Hohhoijakkaa, en tiedä. En jaksaisi miettiä mitään tuollaista, mutta silti tylsinä hetkinä kysymykset nousevat pintaan. Ja miksi ihmeessä en ikinä saa tehtyä sitä postaussarjaa valmiiksi?! Haluan saada sen valmiiksi, joku päivä. Haluan, että blogissani ei ole tyhjää aukkoa keskellä. Haluan, että saan kirjoitettua sen verran kuin haluan. Haluan vaikka mitä, mutta miksi se kaikki ei toteudu? Koska kukaan ei voi olla täydellinen. Kuullostaa jo hiemaisen syvälliseltä, mutta on vain pakko kirjoittaa. : D Kirjoittaa kaikesta, mitä mielessä liikkuu ja hieman enemmänkin. Mitä mielessäni liikkuu? Että onko se yksi sitä mieltä, että olen tylsä ihminen? Että onko hän minulle vihainen? Että milloin pidän synttärini ja missä? Että mitä saan todistukseen numeroiksi ja saanko musiikin esitelmäni ikinä valmiiksi? Ja että löydänkö ikinä Galapagossaarten väestöjakaumasta ja sadediagrammista ikinä mitään selvyyttä? Että onko kännykkä laskuni liian suuri? Että kuinka jaksan huomenna lueka fysiikkaa? Miksi mietin kaikkea tällaista? Vaikka kuinka pohtisin, en löydä vastausta. Vaikka kuinka miettisin, että ”no hei, toi on jo vanha juttu”, se tulee silti mieleen. Huoh… ehkä ne asiat selviää. Ajan myötä. Tai sitten ei.