Joo päässä pyörii nyt tuhat asiaa, joista on aivan pakko kertoa ja tiedän kuitenkin, että tällaiset tilanteet johtavat yleensä vain parin lauseen toteavaan ilmaisuun kuluneista päivistä. Ensinnäkin, olin nyt tämän tiistain, eilisen ja sunnuntai-illan mummolassa. Sunnuntaina vain hengailin kotona ja lauantaina päivä tädillä ja riita äidin kanssa. Joten mistä aloitan? Okei, lauantai vaikka sitten ensin.
Iltapäivällä kahden aikaan lähdettiin ajelemaan Järvenpäähän tätini aika uudelle asunnolle. Tai no, se on sellainen rivari, johon kuuluu minikokoinen piha terasseineen, mutta sis’tilat ovat ihan kivan avarat. Ja huomatkaa, suihku ei ole yhdistettynä WC:seen, mitä yleellisyyttä! No, päivä oli sanalla sanoen tylsä, koska isä ja täti kokosivat pihakeinua ja grilliä ja käytiin rannalla (en uinut, sillä minulle ranta+ihmiset+vesi on liian paljon). Sain Anna Abreun levyn synttärilahjaksi tädiltä ja kuuden aikoihin sitten lähdettiin ajelemaan kotia päin. No, olisin oikeastaan voinut jättää tulematta kotiin, sillä melkein heti kun astuin ovesta sisään, otin yhteen äidin kanssa ja istuin loppuillan huoneessani yksin silmät punaisena vakuuttaen itselleni, että äidin takiahan minä en itke. No, itkin silti. Oikeastaan tunsin syyllisyyttä isän takia, siksi varmaan itkin. Mielialani kohosi kun tukeuduin kaveriini ja sepasin tälle kaiken. Oikeastaan se, mistä riita alkoi, on asia, jota en nyt jaksa muistella, mutta rangaistus oli kuitenkin koko loppukesän kotiaresti, ei viikkorahaa ja äiti uhkasi vielä perua harrastukseni. (En usko, että hän tekee sitä.) Syy äidin kiihtyneeseen mielentilaan oli kai se, että puhuin hänelle asiattomasti. No, olen tehnytkin niin ja kai koetellut äidin herkkiä rajoja, mutta oikeuttaako se äitiä sanomaan minua psykopaatiksi? En tiedä, mutta siitä olen vakuuttunut, että en ole todellakaan tarkoittanut oikeasti kaikkea mitä olen sanonut, äänensävyni ei välttämättä aina ollut kaikkein asiallisin jne. Mutta sovitaanko silti, että jätetään vain se psygologin aika väliin? Sunnuntaina yritin sitten paikata välejä olemalla niin kiltti ja hyvä tyttö kuin vain osasin olla, mutta sain äidiltä osakseni vain pelkkiä ivallisia kommentteja. Oikeastaan päivä meni niin, että pikkusiskoni sai ylennyksen jumalaksi ja minulle kettuiltiin joka ikisestä asiasta. Kun kysyin normaalilla äänellä, moneltako ruoka on valmis, äiti tiuskaisee takaisin: ”No kai nyt näet, että siellä se koko aika valmistuu?!”. Juuh… että sellaista. Illalla sitten pääsin mummolan rauhaan, jossa kettuileva äiti ei päässyt piikittelemään minua jokaikisestä sanomisestani. Onneksi tänään tuntui, kuin koko lauantaina ei olisi ollutkaan ja äiti puhui minulle normaaliin sävyyn. (Ei siis nimittänyt lastaan psykopaatiksi. Hienoa.)
Maanantaina ja tänään oli aikalailla rauhallista, tosin söin mummolassa itseni ähkyyn joka päivä, joten huomenna voisin muistella afrikanlapsia ja vaikka elää pelkällä vedellä. Luin myös kaksi kirjaa, kun ei paljoa tekemistä ollut. Huomasin juuri, että on aika hankalaa kirjoittaa koneella, kun kynnet on kasvanut melkein puolen senttimetrin pituisiksi. Mutta koska kesä on ainoaa aikaa, jolloin voin pitää pitkiä kynsiä (koriksen takia) en aio leikata niitä. ^^
Mutta, päivänajatuksena oli siis, että yritän nyt välttää näitä päivityskatkoksia, sillä haluan kirjoittaa blogiani9 säännöllisesti jne, vaikka välillä annankin itselleni lomaa siitä. Joo ja tuo kuvitus on taas todella aiheeseen liittyvä. Kuvaa kai mielentilaani tällä hetkellä. : ))