Ette arvaa miten onnellinen olin, kun koulupäivä tänään loppui. (Luultavasti taas tämä postaus jossain varastossa ja tulee ajastettuna, joten tänään onkin eilinen.) Läväytin kamat lattialle, laitoin musaa ja avasin koneen ja olin niiiin onnellinen, että nauroin varmaan yksinäni kuin mielisairaalasta karannut vanki (että varokaa vaan) ja oli niin hauskaa. Ensimmäinen tunti oli ruotsia ja meidän rakas ruotsin ja enkun ope taas siellä veti melkein itku kurkussa, kun ”ei nyt mennyt tunti ihan putkeen”. Säälittävä tyyppi… Vaikka ruotsi ei lempiaineisiini kuulukaan, päällystin silti kympin oppilaan tavoin molemmat ruotsin kirjat kotona illalla. Hehheeehhh : DDD
Ruotsin tunnin jälkeen oli kaksi tuntia liikuntaa ja siitäkös saatiin taas puheenaihetta päivää. Huoh… -.-’ Pelattiin futista ja ensin tehtiin puolitoista tuntia ihan perus syöttöharjoituksia (jotka suju kröhöömm… hyvin….) ja tosissani yritin parhaani, vaikka olen yhtä hyvä jalkapalloilija kuin kivi. Lopuksi pelattiin ja se liikanope oli ihan tajuttoman pettynyt meihin, vaikka tyypit, joita ei liikka kiinnosta ollenkaan, tsemppas varmaan parhaiten koko koulu-uransa aikana. Tunnin jälkeen istuttiin sitten kentän laidalla ja piti antaa numero 4-10 arvosanaksi tunnin kulusta. No, annoin kasin, koska yritin parhaani, en aukonut päätäni ja käyttäydyin kuin ihminen. Sitten piti perustella ja sanoin noi samat jutut. Se ope kysy, että ”olisitko voinut tehdä jotain paremmin” ja sanoin, että en kun en osaa ja tein kaiken mihin kykenin ja pystyin. No ei, se ope katsoo minua kuin halpaa makkaraa (joku mummon ilmaus taas… -.-) ja sanoo samanlaisella äänellä: ”jaaha”. No jaahahahahahahaaahhaaaaahh vaan ittelles hei OIKEESTI. Minä-tein-parhaani! No eipä neiti Urheilulliselle tämä käy, vaan olisi pitänyt vähintään maailmanmestari olla. Tulee liikasta numeroksi sitten se kutonen varmaan (hyvässä lykyssä siis) joka meneekin suoraan päättötodistukseen, että voi kun kiva juttu, kiitos kun et arvosta sitä, että yritän. Jooooohhh…. vihaan sitä opea. Just sellasen täydellisen urheilullisen näkönen, joka veti letit hiuksissa siellä ja sano olevansa jostain Torniosta kotosin. Ihan rauhassa, ei kiinnosta. Luoja… -.-
Liikan jälkeen… matikkaa! Voi, lempiaineeni! Ruoka oli tossa välissä, mutta tunnetusti en käänny ruokalaan päinkään, koska a.) siellä oli tungosta ja b.) ei ollut nälkä. Ruokana oli niitä kuivia tortilloita, että paljosta en jäänyt paitsi. Ruokavälkällä söin oman omenan, jota olin kantanut laukussani. : DD Matikan tunnin alussa sanoin pari sanaa kaverille ja siitäkös ope riemastu ja päätti sijoittaa meidät kaverin kanssa kilometrin päähän toisistamme. Istuin sitten loppu tunnin yksin ja hihkuin riemusta. Mutta toivottavasti en saa ihan hirveän huonoa numeroa, koska olen päällystänyt matikankirjan (mikä on plussaa) ja tein syventävät tehtävät (mikä on myös plussaa numeroa ajatellen). Enkä tullut myöhässä tunnille. No, se on aika pelottava se matikan opettaja, mutta keskiviikkona se riemu vasta raikaakin kaksoistunnilla. ♥
Matikan jälkeen terveystietoa ja toinen kamala ope selitti meille jostain ruuan tärkeydestä elimistössä ja jaksamisesta ja kaikesta turhasta. Oltiin käyty sitä ennen kaupassa ostamassa keksejä ja mussutettiin sitten niitä ope selittäessä hedelmistä ja marjoista. >: DD Aika gangsta olo tuli. ^^ Terveystiedon tunnilla keksittiin myös kolmiodraama huumediilereiden ja yksien tyyppien välillä ja se oli kyllä niin menestys, että telkkariin asti varmaan pääsee. Tai no, se pääpointti olikin, että siitä tulee TV – sarja. Terveystiedon jälkeen välkkä ja ranskaa ja päivän hyvä asia oli, että saatiin yhden tyypin kanssa plussat viime tunnista, kun oltiin ilmestytty paikalle, vaikka meillä oli ryhmäytys. En edes tiennyt, ettei tunnille olisi tarvinnut tulla, mutta koska näemmä sinne asti päädyin ja sain vielä plussankin niin mikäs sen parempi. Kotiin ja hilluin siellä tukka sekaisin ja tavarat hujan hajan ihan fiiliksissä, koska koko päivän oli ollut hirveän ahdistava olo. Toivottavasti huominen menee vähän paremmin… (Joo siis ihan kamala päivä kuolen…) Tai että voisin edes matikan tunnin istua kaverin vieressä. Matikan kaksoistunnin…. -.-’
+ kävin neljän kilsan reippaalla lenkillä ja olen itsestäni ylpeä. Nyt tämä tyttö menee valmistamaan itselleen hyvän juustovoileivän. ♥