Ehkä nyt on juhlan paikka, sillä Jotain sälää -blogi täyttääpi jo 4 kuukautta. Täytyy kai vain ihmetellä ja velloa itsekehussa, miten ihmeessä olen jaksanut kirjoittaa blogia niin pitkään. Ehkei se ole mikään suuri ihme, mutta sellainen pieni arkinen asia, jota voi juhlia. En nyt rupea täällä kahlaamaan koko blogihistoriaa läpi, mutta joitakin postauksia on jäänyt …
Olen todellakin menossa katsomaan tuon elokuvan! : DD (Minä 5 vee)
Tuntuu, että jotkut ihmiset eivät pysy siinä välimaastossa, vaan joko ylireagoivat, tai sitten vain eivät välitä mistään. Kumpikin ärsyttää suunnattomasti ja tuntuu, että hyvä mieli menikin sitten siinä. Ärsyttävää, jos joku on koko päivän ”Happy day, all day!!” -mielellä ja koikkelehtii pitkin pihoja kuin aropupu. Sitten jos sanoo jotain vähänkin masentavahkoa saa kuulla hirvittävät saarnat …
Turha kai enää selitellä näitä otsikoitani. Joten siirrytään heti asiaan. Tänään satoi/sataa lunta kuin viimeistä päivää, eikä mitään hentoa, rihmastonohutta pikkuhiutaletta, vaan ihan kunnon suojakelin lunta. Nautin siitä suuresti. Koko elämänihän perustuu vain ja ainoastaan lumeen, ei muuhun. Siihen on ihastuttava hukuttautua ja jos ei muuta, niin ainakin kastella kenkänsä niin, että menee läpi. No …
Miettiminen on asia, johon ei kai kuuluisi käyttää aikaansa. Elämä pitäisi elää täysillä ja vain antaa mennä. Monesti ainakin minä mietin elämän kulkua. Valintoja ja sen seurauksia, eilistä ja huomista. Tulevaa vuotta ja elämää kahdenkymmenenvuoden päästä. Onko se turhaa? Mitä jos kaikki vain sitten yhtäkkiä loppuukin ja huomaat käyttäneesi koko elämäsi pelkälle mietiskelylle? Buddhalaiset mietiskelevät …
En nyt todellakaan ala saarnaamaan neulontaohjeista kenellekään, sen asian suhteen voitte olla ihan rauhassa. : D Mutta minun inspiraationi voima on kai liian suuri, jotta pystyisin kontrolloimaan sitä edes hiukkasen niin, että postauksien otsikot eivät vaikuta ihan utopialta. Jos en ole tätä ennen sanonut, tykkään neuloa. Neulominen on oikein mukavaa, kun katsoo samalla TV:tä. Ei …
Tykkään näemmä valtavasti vatvoa tuota helmikuuta, kun tuntuu, että jokaisen postauksen otsikossa on ainakin vivahde helmikuu -sanasta. Mutta edelleen – se on totuus. Tänään oli nimittäin pikku serkkuni 11-vuotis syntymäpäivillä. Olimme edellis päivänä isän ja pikkusiskon kanssa ostaneet hänelle lahjaksi Seppälästä söpön, valkoisen kissapaidan. Ainakin minä tykkäsin siitä. <3 Ihme ja kumma, sain jotenkin keploteltua …
Joku voi olla eri mieltä. Mutta tuossa minun oma mielipiteeni asiasta. Oikeastaan, en ole koskaan käynyt Skotlannissa : D, mutta haluaisin kovasti käydä. Irlannissa on tullut käytyä ja voin sanoa, että maisemat oli sitä luokkaa, että ne ei kyllä heti unohdu. Tiedän, rupuinen ja säälittävän pieni maa, mutta silti minusta tuntuu aina jotenkin oudolta (siis …
Onko kukaan koskaan kokenut, miten ärsyttävää on vain istua koneella ilman minkäänlaista juttukaveria? Kaikki tyypit ovat häipyneet jonnekkin ja punainenvalo palaa kaikkien nimien kohdalla. Tunnin päästä, kun tarkastat tilanteen, se on pysynyt samana. Sitten, yhtäkkiä, taivaalta saapuu pelastava enkeli ja joku ihanista kavereistasi on tullut meseen – vain piipahtaakseen. Keskustelunne on lähinnä tämän kaltainen: ”Moi” …
Ooohhh! Opin tekemään sen copy merkin, jota en nyt saa laitetuksi tähän. : D Eli sehän tehdään näppäimillä Alt ja oikean puoleisista numeroista 0169. Ihan vain jos joku ei usko, että osaan tehdä. Nyt kun vihdoin ja viimein se kamera toimi, niin näpsin uusimmista paidoistani ja koruistani muutaman kuvan. Olisin halunnut mukaan vielä yhden hasky …
Tuo on totta. Ollaan taas paljon lähempänä kevättä, lumien sulamista ja ilmojen lämpenemistä. Helmikuun eka postaus sattui vasta toiselle päivälle, mutta toivottavasti se ei ketään haittaa. Tutkailin tuossa, että aloitin blogini pitämisen 11.11.2010, eli ensi viikon perjantaina vietetään blogin neljä kuukautissynttäreitä. Ihmeellistä, miten aika onkaan vierähtänyt… Mutta sitä ihmetellessä, kerron hieman mitä eilen ja tänään …
Ihme on tapahtunut. Totaalisesti. Minä olen ensimmäistä kertaa elämässäni tarttunut kirjaan, jonka kannessa lukee Bree Tannerin lyhyt elämä – Stephenie Meyer. Tuntuu, että tällaisen ihmeen voimasta aikakin voisi pysähtyä. Kaikki alkoi siitä, kun yksi päivä menimme luokan kanssa kirjastoon ja yritin etsiä jotakin minulle sopivaa kirjaa. Kirjojahan löytyi, ehkä monen makuun, mutta kirjojen suhteen olen …
Ihan inspiraation valtaamana keksin tuon otsikon. Tavallaan se on totta. Ehdottomasti lauantai on paras, mutta sunnuntai on melkein yhtä hyvä. Silti sunnuntaisin pitää mennä nukkumaan valtavan aikaisin, tehdä läksyt ja lukea mahdollisiin kokeisiin. Huomenna olisi fysiikan koe tiedossa ja tässä minä vain koneella istun postausta tekemässä. Olen lukenut koealueesta peräti jo kaksi kappaletta aamulla, niitä …
Siis ei ole totta! TV:ni, se rakas, ärsyttävä, ihana TV – se avautui! Ja vieläpä ensimmäisellä kerralla! Olen kyllä nyt niin imarreltu, että ei mitään rajaa. Parin viime päivän aikana TV on päättänyt koetella hermojani ja katsoa, että josko viivästyttäisi ohjelman alkamista kymmenellä tunnilla ja joutuisi vaikka kaatopaikalle. Mutta tänään… mitä näenkään. Se avautui kuin …