Mielipiteeni Suomen sääolosuhteista on; talvi = liian kylmä, varsinkin kun skitsot opet pakottaa ulos -25 asteen pakkasella, loska on inhottavaa, mutta talvisin nautin kauniista maisemista ja välillä myös lumestakin, kesä = +30 astetta ei saata minua itsemurhaiskun partaalle, päinvastoin, haluan, että kesällä on oikeasti lämmin, 25-30 astetta lämpöä on oikein hyvä lämpötila, eikä siinä ole mitään ”voi kuin on kuuma, tänne ihan kuolee” -valittamista. Oikeasti, en tajua ihmisiä, jotka sanovat talvella ”aivan liian kylmä, hyi kun on kylmä, tänne paleltuu” ja kesällä ”siis hyi kamala siis tänne delaa siis voi luoja kun on kuuma eihän täällä pysty olemaan!!”. Haloo, me asutaan Suomessa. Suomen kesä ei ole mitään verrattuna päiväntasaajan lämpötiloihin, joten menkööt sinne sitten itkemään kuumuutta. Mutta juu, tuo otsikko johtuu siitä, että ulkoilutin yhtä koiraa tässä iltapäivällä ja sille tuo lämpötila oli aivan liikaa. Kun menin hakemaan kyseistä koiraa, tiesin, että paras vaihtoehto sen kanssa olisi mennä metsään. Pururadalle oli about 50 metriä ja matka piti kävellä asfalttitiellä, jonne porotti aurinko ihanasti. ♥ Koira löntysteli siinä perässä ja yritin saada sitä liikkumaan ilman, että näytin eläinrääkkääjältä. Jotenkin ihmeellisesti selvittiin sitten sinne pururadan varjoisalle osuudelle, ja olin jo aika varma, että ”kyllä se nyt täällä liikkuu”. Turhaan. Tämä iki-ihana koira jää seistä tököttämään ja tekee liikkumisboikotin. Jotta elämäni olisi vielä hankalampaa, se jää maahan makaamaan. No, eikun sitten vain ”tule nyt, tule tule tule” ja kaikkea tuollaista, mikä ei ainakaan kuullostanut koirankouluttajalta. Totuus on, etä tiedä koirista mitään, joten tein vain niin kuin kaikki nyt yleensä tekee ja luultavasti se oli väärin ja näytin todella koiran tappajalta, mutta anyway. Tärkeintä on, että se koira selvisi hengissä kotiinsa. Kun sain sen ylös, päätin, että ”no katsotaan nyt minne se menee, kunhan se liikkuu”. Koira päätti sitten että kotiin vain, eikä minnekään muualle. Ihme ja kumma sain 100 metrin säteellä kulutetuksi jopa 40 minuuttia aikaa sen koiran kanssa. Matka kotiin kävi helposti, koira juoksenteli edessäni aivan innoissaan ”kotiiinnnn!!!” -tyylillä. Matkalla tosin meinasin hirttää yhden pikkupojan siihen talutushihnaan, mutta muuten se meni ihan hyvin. Joten loppujen lopuksi totesin, että ulkona oli todella liian kuuma sille ja arvatkaapa vain tuliko hieman syyllinen olo, kun raahasin sen koiran ulos tällaisella helteellä. Mutta mutta, ensi kerralla menen illalla lenkille sen kanssa, enkä raahaa sitä viiden tuhannen kilometrin päähän, enkä kisko sitä kuoliaaksi, enkä pakota sitä kävelemään kuin joku orjuuttaja. Huoh…
