Tuntuu, että jotkut ihmiset eivät pysy siinä välimaastossa, vaan joko ylireagoivat, tai sitten vain eivät välitä mistään. Kumpikin ärsyttää suunnattomasti ja tuntuu, että hyvä mieli menikin sitten siinä. Ärsyttävää, jos joku on koko päivän ”Happy day, all day!!” -mielellä ja koikkelehtii pitkin pihoja kuin aropupu. Sitten jos sanoo jotain vähänkin masentavahkoa saa kuulla hirvittävät saarnat siitä, miten ei missään tapauksessa koskaan ikinä saa ajatella mitään masentavaa. Toinen äärilaita onkin sitten se ai-sanoitko-minulle-jotain-ei-kiinnosta-tyyppi. On masentavaa, jos sanoo toiselle jotain maan mullistavaa ja reaktio on sen mukainen, että mielummin seuraisi kiven elinkaarta, kuin kuuntelisi toisen kommentteja. Kumpaa sitten sietää enemmän; tätä piristysruiskeen saanutta, koikkelehtivaa tyyppiä, vai tyyppiä, jonka masis tarttuu kilometrin päästä? Riippuu ihan päivästä. Jos on pystyn-samaistumaan-keneen-tahansa-päivä, niin silloin kumpaa vain, mutta muuten – enpä tiedä. : D Sitten selityksistä kuviin, sillä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Tämä kuvaa varmaankin monen tunteita ainakin maanantai aamuisin, kun tuntuu siltä, että ei millään jaksa nousta tylsään kouluun. Mutta turha kai esittää iänikuista kysymystä, kuka on luonut koulun. No, tietysti joku random hyyppä, jota melkein kaikki vihaavat, vaikka eivät ole koskaan tavanneet tätä ihmistä. Ei sitä tiedä, millainen hän on henkilönä, vaikka olisikin luonut tämän suuren ja surkean koulumaailman. Ja no, toisaalta, kyllä minä nyt mielummin opiskelen ja saan hyvän työpaikan, kun elän pummilla koko ikäni roskiksessa. Paitsi jos raha kasvaa puussa, se on sitten jo asia erikseen.
Juu… no, ehkä voisin kirjoittaa hieman tästä päivästä. Olin – koulussa juu.. : D. Meillä oli uusi ranskanopettaja, ihan ok, ei ainakaan karjunut kuin vähä-älyinen lehmä. Pakotti tosin lausumaan joka sanan viiteentoista kertaan, jotta varmasti osattiin sitten lausua oikein. Mutta muuten ihan hyvä ope. Koulun jälkeen sekoilin kaverin kanssa syömällä itseni ähkyyn ja katsomalla Helinä-keijua. Lastenleffahan se on, mutta sitä suuremmalla syyllä sitä katson. : D Ja koska olen lapsi. (Ei ku joo, sori, aikuinenha mä oon, hei joo!) Sitten, kun olin syönyt muffinsseja, jäätelöä ja juonut juissia, lähdin korisharkkoihin, mikä ei ollut kauhean hyvä juttu täydellä vatsalla. Kaveri tuli mukaan katsomaan harkkoja. (Ja nauramaan minulle…) Harkat meni ihan mukavasti, mitä nyt oltiin heti alkuun sitä juoksu-hyppy-juoksu-maahan-juoksu-viisi punnerusta – juttua. Toivottavasti kunto kasvaa hieman, että ei ihan turhaan tullut juostua. Harkkojen jälkeen koneella istumista. Aika rento päivä oli ja varmaan se jatkuukin samaa rataa. ; ))