Tuo eilinen postaus ei ollut laiskuutta, vaan inspiraation tuoma ajatus postauksesta. No kuitenkin, aikani menee tällä hetkellä suurimmaksi osaksi kotisivujen tekoon, laitan tänne sitten linkin niistä, kun ne ovat suurin piirtein valmiit. Tänään ajattelin hieman kirjoittaa kuulumisistani, jos jotain vaikka sattuisi ne kiinnostamaan. ; )
Eilen kävin vihdoin ja viimein, puolen vuoden tauon jälkeen kampaajalla. Olin aivan innoissani jo perjantai-iltana, eikä innostus vielä lauantai aamunakaan helpottanut. Kampaaja oli hyvä ja teki niin kuin halusin – onneksi. Pyysin, että lyhentäisi hieman hiuksia, kerrostaisi ja leikkaisi sivuotsatukan. Eli vähän samanlainen kuin on ennen ollut, mutta tuo otsatukka oli nyt uusi juttu. Kampaaja sanoi, että otti ”reilusti” kerrotusta. No joo… reilusti ja reilusti, viimeksi yksi toinen kampaaja otti kylläkin reilummin, mutta anyway, hiuksista tuli silti ihan söpöt. Se otsatukka onkin tässä se pointti. Eilen se oli täydellinen. Kuin unelma. Tänään – no ei niin täydellinen. Sille kai tapahtui jotain yönaikana. Se näyttää sellaiselta sähköiseltä (vaikka ei edes ole) ja on aivan liian pystyssä. Ärsyttävää… No, eikun pinniä sitten päähän vaan, nyt on sekin otsatukka korjattu täksi päiväksi pois tieltä. Kivaa mennä huomenna kouluun otsatukalla, joka ei voi näyttää edes hyvältä. Mutta ehkä selviän… : D
Unelma hiukseni… : )
Käytiin tänään äitin kanssa Sellossa vähän kaupoilla. Minulle piti ostaa uusi kello ja (vanha oli pysähtynyt ja ranneke ihan rikki, eikä viittitty korjauttaa enää, kun oli aika halpis kello se) verkkareita. Niitä kun nyt oli vain yhdet jotkut Hello Kitty -malliset ja tarvitsin koripalloon, ettei tarvitse vedellä puolivuotta samoilla verkkareilla. : D Käytiin kaikki Kulta Ajat ja muut tuollaiset koru -ja kellokaupat läpi ja sitten sieltä yhdestä ostettiin sellainen ihana, valkoinen rannekello, jossa on sellainen kuu ja tähtiä. Söpö on… <3 Maksoikin vain 159 euroa, varmaan ainut kello, joka ei ollut alennuksessa. Olen silti todella tyytyväinen kelloon, pidän sitä tästä lähtien tyyliin aina. Oikeasti, en selviä ainakaan koulussa ilman rannekelloa, tuntuu oudolta katsoa kännykän digitaalista kelloa. Ja koulun kellot… no, ne nyt on asia ihan erikseen. : D
Mentiin sitten Stadiumiin ja ostettiin sieltä kahdet verkkarit, harmaat ja mustat. Oli sellaiset aika paksut, eli talvella kun venttaa salin ulkopuolella harkkojen alkua, niin ei tarvitse palella. Kätevää… Olen sellainen farkkuihminen, että vain urheillessa pystyn pitämään verkkareita, edes kotona en käytä niitä melkeimpä koskaan, ehkä yöhousuina, jos sille päälle sattuu. Olen vain niin tottunut sellaisiin pillifarkkuihin, jotka kiristää ja puristaa joka paikasta, että pystyn vaikka telttailemaan Nuuksiossa niillä. Ihmeellistä, tuntuu, että melkein kaikki hyljeksivät farkkuja. Toivottavasti edes joku kuuluu kanssani tähän farkut -porukkaan. ; )
Että tällaista on ollut eilen ja tänään. Huomenna kello 07.45 suuntaan suuret askeleeni koulun porteille. (Meidän koulussa ei ole portteja, mutta silti.) Olen aika innoissani osittain, sillä en ole juurikaan nähnyt kavereitani ja haluan päästä kälättämään heidän kanssaan. : ) Opettajaa on erittäin… ”ihana” nähdä… Vihaan sitä yli kaiken. Ärsyttävä opettaja, mutta eiköhän ne suurin osa ole. Jos ehdin huomenna kirjoittamaan, niin teksti on varmaan jotain sen suuntaista kuin ”Oli todella kiva nähdä kavereita. Pölötettiin koko aika. Kokeita on tiedossa ja läksyä tuhottomasti…”. Mutta sellaista se on – koululaisen arki. ; )
