Tuntuu, että jokaikisen koneen kanssa, joka toimii sähköllä, joutuu aina vääntämään tunnin, että sen saa tottelemaan. Ei siis ihme, jos huoneestani kuuluu kiroilua osoitettunan tietokoneelleni tai TV:lleni. : D (Ottakaa mallia minusta…) Ensinnäkin, tietokoneet – maailman itsekkäimpiä. Kun avaa koneen, homma luistaa ja luulee, että ehtii juuri saada kaikki jutut tehtyä, kunnes ”ohjelma ei vastaa” bla bla bla. Ihan mukavaa, jos esimerkiksi on tehnyt miljoonan rivin postauksen ja – PUM – se menikin sitten sinne. Ei yhtään potuta ei. Sen verran siitä saa voimia, että tekee postauksen. : D Mutta, kai se pitää hyväksyä, että tietokoneeni on kivikaudelta…
Toiseksi, TV. Mikä ongelma (!!!) sillä on??!! Välillä se avautuu oikein nätisti (olenko jo puhunut tästä?) ja melkein kehun sitä kuin koiraa. Mutta toisina päivinä (juuri silloin, kun suihkuun meno on viivästynyt ja TV:n avaamiselle jää aikaa sekunnin sadasosa) TV päättää hieman testata hermojani, eikä avaudu. Tiedän, ei ole normaalia, mutta kun sanon siitä vanhemmille, he ovat vain ”niin ne laitteet menevät rikki”. Kiitos, paljon auttoi tuo neuvo… Onhan vanhempien hyvä katsoa uudesta upeasta televisioista mitälie ohjelmiaan samalla, kun minä manaan oman pikku läpyskäni. Läpyskä on oikeastaan aika söpö nimi. : D (Uusi TV:n nimeni Läpyskä.) TV:n avaamiseen saattaa mennä minuutti jos toinenkin, jonka aikana hermot alkavasta ohjelmasta ovat kiristyneet siihen pisteeseen, että räjähtää. Mutta mitä elämä olisikaan ilman rakasta Läpyskääni. <3 (Älkää ihmetelkö tuota, jäin koukkuun.) : D