No niin, elikkäs aattelin, että kirjottelisin vähän huoneestani, tai lähinnä sitä sisältävistä tavaroista, jotka on tärkeitä minulle. : D Otin muutaman kuvan ja laitoin innostuksessa copytkin, joten elkääpäs kopioiko. Ekaa kertaa ku rupesin tätä postausta väsäämään, nii ei meinannu kuvat tulla ja olin sillai et ”no kiva”, kunnes tajusin, et eihän tossa kuva-arkistoissa ollu tilaa niille ja menin poistelee niitä vanhoja kuvia. Mutta ennen ku eksyn aiheesta, niin niitä uusia kuvia + stoorit. ; ))
Alotetaan lampusta. En nyt tiiä onko toi hirveen ihmeellinen, sain mummilta joskus ja nyt se nököttää sängyn yläpuolella, että täytyy vaan toivoa, etten unissani keksi ruveta irrottaa sitä ja sit se tippuu päähän ja kaikkee. No jaa, ei olis eka kerta ku yritän murhata itteni unissani… -.-
Kello, joka ei ikinä osaa näyttää tarkkaa aikaa, vaan on mielestään aina oikeassa jätättämällä jääräpäisesti pari minuuttia aina. Joten annoin periksi. (Miksi kirjoitin tuon….?) Sain ton olikse nyt viime jouluna äitiltä lahjaksi ja siitä asti on seinääni koristanut Versailles -kello. Ihan kiva. : DD
Sitte tämmönen, jonka paikkaa, oon harkinnu jo niin kauan, että unohin jo, että oon harkinnu. Luokkaretkellä ku oltiin lintsillä, niin joku tyypeistä voitti ton ja kun kukaa ei sitte jaksanu sitä kantaa niin sanoin, että ”anna mulle se” ja sain sen omaksi. Tosin toi taulu ei liity minuun millään tavalla, koska a.) en ole kissaihmisiä, b.) enkä koiraihmisiä ja c.) miten tuo viesti minua koskettaa? Siis tykkään tosi paljon sekä tosta talusta, että kissoista ja koirista (haaveena oma kissa), mutta jooh, ei ole minun desingiäni. ; )) Noh, ehkäpä se joku päivä päätyy seinälle. Voisin vaikka luvata, että jos/kun saan oman kissan, laitan ton seinälle. (En tuu muistaa tota.)
Pinkki radioni, joka on erittäin harvoin käytössä kiitos valtaisan levykokoelmani. Ainoa ylpeyden aihe (jos sekään nyt on) on se, että minulla on kaikki Anna Abreun levyt. Siihen se sitten jääkin. Tonki sain joululahjaks, mutta tädiltäni ja siitä on jo useampi (varmaan pari) joulua. Oisin ehkä halunnu hopeisen, mutta koska niitä ei ollut kaupassa, tyydyin pinkkiin. Mutta on toikin kiva. : DD
Karttapallo ylhäisessä yksinäisyydessään. Sain ton joskus jostain iskän varastoista, kun se ei tehnyt sillä mitään (no mitä minä sillä teen?) ja nyt se on tuolla kirjahyllyn päällä seuranaan joku pahvirulla. (Jännittävää siis…) Olen liimannut tohon karttapalloon kaikkien niiden maiden ja saarien kohdalle tähden, jossa olen käynyt ja sydämmen, jonne haluaisin mennä. Tosin puolet on jo varmaan tippunu, kun pikkusisko näpelöi sitä niillä hikisillä käsillään… -.-’
Pehmoleluihin. Hyväksyn huoneeseeni vain sellaisia pehmoleluja, jotka todella tuntuvat kuuluvan huoneeseeni. (Ja mikäköhän se henkinen ikä taas olikaan? Ainakin alle viisi.) Sain ton Angry Birds -possun iskältä Amerikasta (jostain päin sieltä) ja varmaan jo puoli vuotta tököttänyt sänkyni jalkopäässä. Tota on välillä kiva halailla, kun se on niin pyöriä. : DD Rakkaudesta AB -possuun siis. ; )) ♥
Tässä näette huiman nallekokoelman. Olen joku ihmeen nallefani, että ei kannata ihmetellä, mutta kun ne ovat vaan niin söpöjä! ♥ Vasemman puoleisen ostin Saksasta ja oikeanpuoleisen mummi jostain repäs ja laitoin sen sitten seisomaan tonne toisen nallen viereen tommoselle hyllykölle. (Ns. yöpöytäni.) Kun otin ton kuvan, niin mietin, että miten noi nallet näyttää siltä, että toi toine just osottaa jonnekki ja sit se toine kattoo sillai ”mentii” -tyylil. Ehkä ne elää… Noista muute tuli mielee, että haluisin oman pullipin. Ne ois vähän ku noi nallet, mut vaan hienompia. Eikä niitä voi halia. Noita voi.
Julisteisiin. Kun ostin Miss Mixin -julistelehtisen, niin siitä pomppas tommone ja arvatkaa olinko sillee, että ”seinälle!!!” ja aloin teippaileen sitä kiinni tapettiin. Jotenki tuntuu, että aina ku jostai pongahtaa uus juliste, joho ihastun, nii kuukauden tai viikon päästä tulee sellane, että ”no, toi nyt on vaa tollanen juliste…” eikä sillä sitte oo enempää tunnearvoa, ku muillakaa julisteilla. Ehkä niitä sitte vaan yksinkertasesti kyllästyy kattomaan.
Jedward juliste + fanikuva tietysti seinällä. ; )) En sillain kuuntele Jedwardia, kaverini kuuntelee, mutta koska noi on vaan niin ihania, nii oli pakko laittaa seinälle. : DD En siis ole fani, ellei ulkonäön perusteella tapahtuvaa fanitusta lasketa. : P
+ elintärkeä Green Day -juliste, jota ilman en voi elää. : DD Huomatkaa, että minä tyhmänä menin värittämään ton nimen ja nyt lopputulos on se, että ihmiset, jotka ton julisteen bongaa huoneeni seinältä, kattoo, että ”mitäs tossa lukee, eiks toi oo Green Day?” ja sanon, että ”joo vähä värittelin sitä, nii ei näy”. Tossa se nyt näkyy, kun on salama, mutta muuten saa tihrustaa siitä metrin päästä tota nimeä.
Jeps, siinä tais olla kaikki tärkeet ja vähemmän tärkeet jutut. Saa nyt nähä, jos huoneesee tulee muutoksia, niin enköhä niistä informoi sitte joskus, mutta se nyt tapahtuu jos on tapahtuakseen. ; ))
Sisustus, Some place in this big world