My God sain tänään koneen takas… ^^ Vähän yli viikon jouduin kärvistelemään tolla iskän koneella, joka yllätys yllätys ei halunnu päästää minua tänne kirjottelemaan, joten joudun nyt ottamaan takas tän viikon hiljasuuden ja kirjottaa miljoona eri postausta kaikesta tapahtuneesta ja muusta häslingistä. Tai sitten tyydyn vaan yhden lauseen postaukseen siitä, kuinka mitään ei tapahtunut. Hmm…
Tää typerä konekielto sekotti kaikki hienot suunnitelmani blogin kannalta; harkitsin piiiitkää joulupostausta ja joulukalenteri tsydeemiä, sepustuksia rankasta elämästä joulun alla ja kertomuksia suunnitelmistani ensi vuodelle. Ja nyt, mitä tapahtui? Mikään näistä ei ole toteutunut. Eikö juuri joulun aikaan pitäisi kirjoittaa hirveissä fiiliksissä, kuinka upeeta on kun joulu tulee, eikä möllöttää sängyssä lukemassa kirjaa, niin kuin minä olen tehnyt? Olen menettänyt niin paljon…
Viime sunnuntaina mummi ja ukki lähti joskus yhdeksän aikaan ja oli ihanan vapauttavaa kattoa Maailman laidalla yheksästä yhteentoista yksin (jos nukkuvaa pikkusiskoa ei lasketa) illalla ja kommentoida vapaasti sitä siellä ittekseen. Jotenkin tuntuu, että en vähään aikaan tule kokemaan mitään niin ihanan rauhaisaa, täydellistä ja vapauttavaa hetkeä. Mutta… yheltätoista menin nukkumaan, koska en viittiny enää olla valveilla, jos porukat olis tullut kotiin ja kysyny, että ”mitäs sä vielä täällä valvot?”. Maanantaina ryntäsin sitten koulusta kotiin, että olisin ennen ridausta ehtinyt katsomaan sen leffan loppuun, koska mielestäni olin sen aiemmin nauhottanu. Ja big suprise, kun etin sitä ohjelmaa sieltä, niin huomasin, että en ollut sitä nauhottanut. Ei ketuttanu yhtään ei…
Tiistaina kai oli ihan normi päivä, koska en muista siitä juurikaan mitään. Keskiviikkona tehtiin köksässä joulutorttuja ja pipareita, jotka ihme kyllä oli ihan jees. Torstai… oli aika rankka päivä. Aamupäivä suju ihan normaalisti, mutta heti ekalla kässän tunnilla tuli reksi hakemaan yhtä kaveria ja sitten ne sepas siellä luokan ulkopuolella jotain. Sain myöhemmin kuulla, että sen kaverin kaveri teki sairaalassa kuolemaa ja kaveri oli ihan murtuneena siellä. Oikeesti, ei oo kauheen kiva kattoo, kun yks menee vessaan itkemään naama punasena ja tietää, ettei oikein voi tehä mitään. Koulun jälkeen vietin sitten aikaa sen kaverin kanssa, ettei sen tarttenu jäädä yksinään itkemään ja sain kuulla avautumista uskoon kääntymisestä ja muusta. Eli ei kauhean kivoissa tunnelmissa vietetty torstai-iltaa.
Lainasin kirjastosta Houkutuksen ja Vampyyripäiväkirjojen kolmannen osan (mikä nyt olikaan nimeltään) päätöksenä lukea kaikki Vampyyripäiväkirjat ja Twilightit. Ehkä vielä joku päivä unelmani toteutuu ja luen ne. Perjantaina katoin TV:tä ja mussutin Bringlessejä, lauantaina olin harkoissa ja tänään käytiin mummon luona. Kaks vapaapäivää edessä, jotka varmaan täytyy sillä, kun luen ensin ruotsin ja hissan kokeeseen ja sitten vielä mantsan kokeeseen. Hip hei. Näin muuten unta tosta ruotsin kokeesta, onkohan minulle tulossa stressiä noista kokeista.