Lehdet varisevat maahan, tuuli ujeltaa.
Pimeys luo varjot maailmaan, taivaalta ropisee monta sadepisaraa.
Heikko valo, heikko kajastus.
Hento valon verkko, maahan putoaa.
Tyttö lyhty kädessään, kävelee tietä pimeää.
Ei päämäärää, ei kotia, vain ryysyt yllään.
Etsii, muttei tiedä miksi.
Ei ole varma, onko edes kadottanut mitään.
On kuin koko maailma olisi yksinäinen, ilman toista ihmistä.
Mutta äkkiä valo kohtaa toisen.
Näkyviin tulee pieni piste, se suurenee.
Valo osuu puihin, lähenee.
Tyttö nostaa katseen, siristää silmiään.
Katsoo pimeyteen, yrittää erottaa tulijaa.
Pian toinen on lähellä, katsoo ryysyistä tyttöä.
Kaksi samanlaista olentoa, kaksi utuista valoa.
He matkaansa jatkavat, molemmat samaan suuntaan.
Ei määränpäällä ole väliä, kun on rinnallaan ystävä.