Gloria´s Story

Voisiko tuo otsikko olla yhtään tylsempi ja kuluneempi? Näemmä inspiraationi on vähissä otsikoiden suhteen, kun en parempaankaan pysty. Mutta potuttaa, eilen katkesi oikean käden keskisormen kynsi ja kun muut ovat rakennekynsien tasolla, on kiva kun keskellä kättä on yksi sormi, joka näyttää kynityltä. Ja tuon kynnen kasvattamiseen menee taas iäisyys.. huoh.. Ei sitä pitkään päse sitten ylpeilemään kynsillään.

Mutta pointtini ei ollut sepustaa kynsistäni, vaan ensiksi miettiä, miksi ihmeessä en saa sitä postaussarjaa tehtyä loppuun? Niin, miksiköhän? Alokuperäinen tavoitteeni oli suoriutua siitä toukokuussa. Toinen tavoitteeni kesäkuussa ja kolmas jälleen kuukautta myöhemmin. Neljäs tavoitteeni on kai ennen kuin koulu alkaa ja jos en sitä saa silloin tehtyä niin olen kyllä aika aikaansaamaton ihminen. Muistaakseni lupasin myös tämän blogin uudenvuoden lupauksessa, että enemmän itse ottamia kuvia tulisi postauksiin. Ja onko tämä toive toteutettu? Hmm.. ei ole. Lähinnä siinä Muoti&Kauneus postauksessa oli niitä itse ottamia kuvia. (Ja ne itseottamat kuvanihan tuntee siitä, että oikeassa alakulmassa on copyright.) Mutta ilokseni saan kertoa, että omia (itseottamia) kuvia on luvassa elokuussa. Silloin saatte rakkaat ihmiset nauttia kauniista Sveitsin maisemista, jos vain kuvaajan taitoni antavat sen verta myöten. ja kuten perhelomilla on ymmärrettävää, en ole 30.7-3.8 päivittämässä blogia. Luultavasti lomamme koostuu siitä, että juoksentelemme paikasta toiseen, eikä aikaa jää dataamiselle. (Enkä ala konetta raahaamaan mukana.) Mutta siis, sain näemmä täytettyä tilaa aika hyvin näillä sepustuksillani, joten ehkäpä vihdoin siirrytään aiheeseen.

Piti siis sanoa, että ennen kuin aloin rustaamaan tätä postausta, mietin tätä blogin pitämistä. Siis niin kuin sitä, että tulet joka päivä (kröhhöm.. miten sen nyt ottaa…) blogiisi, klikkaat sitä juttua mistä voi kirjoittaa uuden postauksen, rustaat otsikon ja sitten vain kirjoitat. Sen jälkeen klikkaat ”julkaise” nappulaa ja siellä se sitten on, etusivulla, kunnes uudemmat postaukset peittävät sen alleen. Ja taas sama raundi päivästä toiseen. Se vain tuntuu niin… oudolta. Oikeastaan, kuinka sitä keksiikin aina uusia aiheita, aiheita, joista jaksaa kirjoittaa ja kertoa ihmisille. Ehkä se juuri onkin tämän koko homman juttu. Keksiä aiheita ja asioita, joista sitten kerrot kaikelle kansalle. Ehkäpä. Lisäilet pari kuvaa tekstiisi, jossa kerrot kuulumisista, ajatuksistasi, elämästäsi. (Ja ei mene syvälliseksi taas.) Laskeskelin tuossa, että tämä blogi on ollut pystyssä jo 9 kuukautta. (Minulle pitkä aika.) Toisaalta, toisilla se on saattanut olla jo useampia vuosia. Ja niillä, joilla se on ollut esim. 2 vuotta tai sinne päin, jaksavat silti aina kirjoittaa eloisasti ja mielenkiintoista teksitä, jota jaksaa lukea. Vaikkei elämä sittenkään olisi löytöretkeilijän tasolla, voi arkielämästä löytyä paljonkin asioita, joista kirjoittaa. Mietin vain, kuinkakohan kauan kaikki kuuluisat blogit on pystyssä. Siis 5 vuotta vaiko 10? Vaiko enemmänkin? No, ehkäpä se on vain ajan kysymys.