Tänään siis koulussa. Ei nyt mitenkään kauhean nautinnollista, mutta oli kiva nähdä kavereita ja näin. Tuntuu niin oudolta taas palata arkeen, kaikkiin aikaisiin heräämisiin, läksypinoihin, tylsiin tunteihin, jolloin aika ei tunnu kuluvan ollenkaan, kokeisiin ja iänikuisiin välitunteihin, jolloin yrittää henkensä kaupalla juosta välituntivalvojaa pakoon pitkin koulurakennusta. Välillä koulussa tapahtuu jotain, joka hieman piristää ilmapiiriä, mutta yleensä koulunkäynti on vain eteenpäin kulkemista harmaasta aamusta toiseen. Kevätlukukaudessa on se hyvä puoli, että tietää kesän olevan lähempänä päivä päivältä ja se antaa voimaa odottaa lämpimämpiä säitä. Tuntuu, että jokainen päivä lähempänä kesää täyttyy kesäunelmista. : )
Mutta tammi-helmikuu on omistettu opettajien mukaan ulkoliikunnalle, kuten hiihtäminen ja luisteleminen. Kumpikaan ei kuullosta oikein houkuttelevalta -20 asteen pakkasessa, jossa jo ulos astuttuaan on jäässä. Luistelussa on ensinnäkin se huono puoli, että luistimia laittaessa jalkaan varpaat ehtii jo jäätymään, vaikka olisi viidet sukat jalassa. Ja ainakin meidän kylän kenttä on sellaisessa kunnossa, että sinne en vapaaehtoisesti lähtisi. Jäähalli kuullostaa paremmalta. : D Hiihtäminen onkin sitten toinen juttu. Opettajat haluavat tietysti kohottaa lasten kuntoa mahdollisimman paljon ja pakottavat nämä hiihtämään sata kilometriä jossain hangessa. Jos kukaan ei vahdi hiihtämistä, voi toki jäädä jonnekkin kannon päälle istumaan ja ottaa rennosti sillä aikaa kun muut hiihtävät. Hyvä keino olla hiihtämättä. ; ) Miksei koulussa vain olisi aina sisäliikuntaa?
: D Tottakai…
Oon ihan samaa mieltä.Koulus on niin tylsää.