Gloria´s Story

Tänään ihme kyllä hermot eivät pettäneet koneen kanssa. Hienoa… Sain tuosta eilisestä kuvasta inspiraation – näemmä kaikki postaukset ovat pienen inspiraatiokykyni varassa – tehdä tämän päivän postauksen. Laitan siis tänne kuvia eläinvauvoista/lapsukaisista : D ja arvostelen varmaan joka kuvan ”Iiiiiihhh ihanaaaaaa <3” -tyyliin. Mutta nauttikaa toki kuvista, ei minun pölötyksistäni. ; )

Täytyy sanoa ihan rehellisesti, että en ole koskaan edes ajatellut, että kilpikonna voi olla joskus elämänsä vaiheessa noin pieni. Ihmeellistä. No, opin minäkin jotain uutta tänään. Itse en kilpikonnista hirveästi perusta, mutta tuo taitaa tehdä poikkeuksen. Ei kai pitäisi olla niin hirveän ennakkoluuloinen eläimiä kohtaan…

Karitsahan se siinä! Ihme on tapahtunut, olen nähnyt luonnossakin karitsan. Mahtavaa! Nyt osaan nimetä sen, jos sitä vaikka kysyttäisiin biologian kokeessa… : D No ei nyt sentään. Tuli tuosta kuvasta mieleen, kun oltiin kerran yhdellä maatilantapaisella paikalla, jossa oli noita pieniä karitsoja. Ne karitsat vain hyppeli siellä keskenään ja emonsa kanssa niin, että onneksi ei ollut kamera mukana. Muuten olisi varmaan joutunut pettymään, kun ei saanut noista pörröisistä eläimistä kuvaa, sen verran vauhdikkaasti ne siellä temmelsivät. : )

Peguins…. ihania.

Olisin hyvin voinut valita toisenlaisen virtahepo kuvan, mutta mielestäni tämä kuvaa ihanasti emo-poikas-suhdetta. Pieni virtahepo näyttää niin ihanan avuttomalta – tiedätte varmaan, mitä tarkoitan – kun emo työntää sitä kuonollaan pois vedestä. Ennen eilistä en ollut ajatellut sekuntiakaan mitään virtahepoja, mutta näinpä ne pääsivät minut puun takaa yllättämään. Ja aika iloisesti yllättivätkin.

Onpa pieni… <3

Varmaan kirahvin paras vaihe – lapsuus. : D Sen jälkeen siihen onkin aika hankala saada ilman tikapuita kontaktia. Ellei sitten ole jokin kirahvikuiskaaja, mutta itse en sellaisesta ammatista haaveile.

Viimeinen kuva. Tätä olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkälle ja kuinka monella eläimellä tahansa, mutta päätin sitten pysyä kohtuuden rajoissa ja lopettaa sitten seitsemänteen kuvaan (jos siis laskin oikein). Ajattelutapani on jotenkin suppea, kun en ole tällaisenkaan eläimen koskaan ajatellut olevan näin pieni ja söpö. Miten lintu voi olla söpö? No, tässä todiste siitä, että voi olla. Tai no, ovathan ne pöllöt aikuisenakin ihan sööttejä.

Tämän päiväisessä postuksessa on keskitytty tähän ”Vähän söpö!!! <3” -stailiin, huomenna luultavasti tiedossa jotain hieman ei-niin-söpöä. ; )