Aamulla heräsin kaheksan aikaa siihen, kun en enää saanu happea ollenkaan tän tajuttoman nuhan takia ja nousin ylös säästääkseni henkeni vielä muutaman päivän. Luin siinä sitten kirjaa, kun venailin, että muutkin heräilee. Se oli aika outoa, koska yleensä minä olen se, joka herää viimeisenä kun tullaan sängystä potkimaan ylös, mutta näemmä flunssa-aikaan nukun vaan ne pakolliset kaheksan tuntia ja hyppään sitten äkkiä ylös nenäliinojen luo. Rakastan.. ♥
Oon alkanu jo väsäämään noita joululahjoja sukulaisille, kun aattelin, että teen tänä vuonna (kuten joka vuosi… -.-) itse vanhemmille ja isovanhemmille ja tädille lahjat + kortit. Tosin hylkäsin sen kortti-idean, sillä väsäsin tänään pakettikortit, jotka mielestäni riitti ihan hyvin toivottamaan hyvät joulut ja onnelliset uudet vuodet. Toisen mummon patalaput olen saanut valmiiksi ja isälle ajattelin antaa valokuva-albumin, johon keräilin sitten vähän kuvia. Eilen illalla kun noita kuvia aloin kattelemaan, niin tuntu jotenkin oudolta kun oli joku kuva ittestään tyyliin kaks tai kolme vuotiaana. Tai pikkusiskosta ihan pienenä. Laittelin niitä sinne melkein kyyneleet silmissä ja kuvittelin, miten hyviä aikoja sillon elettiin. Ehkä aika vaan kultaa muistot.
Joten, tahtoisin nyt melkein itsekin kääriytyä joulupukin ja porojen kuvioimaan punaiseen lahjapaperiin ja heittää narun päälle ja laulaa kaikkia mahollisia joululauluja ja toivoa, että lunta tulee kunnolla ja sitä rataa. Ei ihan joulufiilis vielä ole, herättelen sitä noilla lahjoilla, mutta kun se ensilumi sataa maahan, niin saatan muuttaa mieltäni. Ennen joulua olisi vielä ensi viikolla se isänpäivä ja joulukuussa pikkusiskon synttärit, saa nähdä, mitä kehittelen noille kahdelle lahjaksi. Varmaan leivon. ; ))
How can I feel this way?, Kuulumisia