Gloria´s Story

Jos tuo otsikko ei ole suomea, niin pyydän anteeksi, mutta en nyt juuri tällä hetkellä jaksa alkaa opettelemaan kirjoittamisen jaloa taitoa. Ulkona on ainakin miljoona astetta pakkasta ja lunta pyryttää. No, meidän opettaja on keksinyt vielä pahentaa oppilaiden asemaa ja kapinallisuutta muutenkin jo niin harmaana maanantai päivänä, että päätti sitten tehdä sellaisen upean säännön, joka liittyy välitunteihin. Tänään yhden tunnin alussa ”rakas” opettajamme kertoi, että jos on sisällä välituntisin, tulee välittömästi merkintä helmeen. Siis välittömästi. No, jos tulee kolme merkintää, se on välittömästi tunnin jälki-istunto. Ope myös lisäsi, että ei ollut nähnyt missään muussa koulussa vastaavaa sisällä oleilua. Joopa joo. Eipä ole paljon maailmaa nähnyt tämä ope. Että tällainen mukava pikku sääntö saa minut angstaamaan ja kiroamaan koko opettajakunnan. Ja minulle yksi helmi merkintä tarkoittaa yhtäsuuri kuin kuolema. Oikeastaan – kivulias kuolema, jonka toteuttaa äitini. En voi sanoin kuvata kuinka paljon vihaan sitä ihmisen tapaista olentoa siellä luokan edessä, joka jakelee ohjeita ja keksii omia kivoja sääntöjä ja jota kutsutaan meidän opettajaksi. No, jos hänelle tapahtuu jotain traagista, niin minulta vain sellaiset terveiset, että ei tule ikävä. Mutta täytyy kai uhrautua numeroiden eteen ja näytellä kilttiä oppilasta.

Tätä hyvää iloani ei ainakaan lisää se, että kohta joudun vetämään ne ylitiukat ratsastushousut jalkaani ja raahautumaan tallille ja tunnille. En yhtään jaksaisi ratsastaa tällä hetkellä, varsinkaan missään lumipyryssä. Onneksi en voi nyt saada sitä kamalaa ponia, joka – anteeksi nyt vain – tekisi mieli viedä teuraaksi. Ai niin, mutta eohän sitä saa vihata! Silloin joutuu menemään entistä enemmänkin sillä ponilla! Kaverini, joka myöskin vihaa kyseistä ponia, joutui yhden kerran menemään sillä sen takia, koska oli haukkunut ponia muuliksi ja aasiksi ja ties miksi rumilukseksi. Tällainen ”menet-sillä-ponilla-jos-haukut-sitä” -käytäntö ei ainakaan lisää rakkautta tätä ponia kohtaan. Raivostuttavaa. Mutta en nyt viitsi alkaa repimään hiuksia päästä tällaisen asian takia, ainakaan tallilla ratsastuksen opettajan kuullen, joka on erittäin kiintynyt tähän poniin. Juu… mutta jos nyt vielä ruokitaan tätä vihaani, niin kesken viimeisen tunnin tuli luokkaan kaksi naista. Toinen oli kouluprykologi ja toinen koulukuraattori. Uusia sellaisia siis, en tiedä minne vanhat lähti. No, tietysti he esittelivät itsensä – kuuntelin varmaan tosi innolla kaiken, mitä he sanoivat – ja sen jälkeen piti kertoa itsestään koko nimi ja jokin ”mukava juttu, mitä tykkää tehdä”. Tosi kivaa… En nyt tiedä, oliko siinä mitään ihmeellistä, mutta ainakin silloin se sai minut todella vihaiseksi. ”Kerroppas koko luokalle ääneen ihan kaikkia itsestäsi ja elämästäsi.” Joo… mutta toivottavasti huomenna jotain hieman iloisempaa… ; )