Gloria´s Story

Uah! Olen rakastunut kirjoihin. Innostun on iskenyt salakavalasti päivä päivältä ja sitten lopulta iskenyt ja lyönyt minuun, kuin suuri tuulenpuuska syysmyrskyssä. : D No ei ihan mutta jotenkin niin sitä voisi kuvailla. Siis kirjat… (mitä niistäkin nyt sanoisi?). Kirjoissa jo niiden kansi saattaa viehättää minua niin, että luen tarinan, vaikka se ei olisikaan kovinkaan ladukas tai minun makuuni. Paksut ja kovakantiset kirjat ovat parhaita. Kirjastossa bongailen aina kaikki paksuimmat kirjat ja vasta sitten katson kirjan nimen ja takakansitekstin. Itse omistan aika pienehkön määrän kirjoja, joita kumminkaan en lue. Joitakin kirjoja on kiva vain omistaa, ja kun ne omistaa, ne jäävät hyllyyn pölyttymään ja kun joku ilta sitten raahaudun kirjahyllyni luokse katsomaan suurta kokoelmaani, huomaan, etten jaksaisi lukea riviäkään omistamistani kirjoista. Kun taas lainaan kirjastosta kirjan, se on tietenkin huippu mahtava ja niin koukuttava, etten voi laskea sitä käsistäni edes silloin kun pitäisi mennä nukkumaan. Sanon itselleni, että ”pari minuuttia vielä” tai ”luen vain nämä kaksi sivua enää”. Seuraavaksi kun katsahdan kelloon, aikaa on kulunutkin parin minuutin sijasta pari kymmentä ja kahden sivun sijasta olen lukenutkin pari kymmentä. Että tällaista se on se minun itsekurini. En osaa yhtään osaa olla antamatta omille mielihaluilleni periksi. : D Mutta siis, minusta kirjan kansi vaikuttaa hyvin paljon siihen, jaksaako lukia edes vilkaista, mistä tarina kertoo. Jos esimerkiksi kirjan kansikuva oli vaikka käpy, niin tuskin ottaisin sitä hyllystä ja alkaisi hieman selailla kirjaa. Mutta jos kirjan kansi on mielenkiintoinen, ehkä hieman abstrakti, olisin aika varma, että lukisin takakansitekstin ja saattaisin jopa lukea tarinan, jos se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tosin kirjoihin ei kannata suhtautua epäluuloisesti. Hyväkin tarina saattaa jäädä lukematta vain sen takia, että kirjan kansi tai ulkoasu ei ole jaksanut kiinnostaa.

Jos edessäni olisi kaksi kirjaa; toinen noin 100 sivuinen ja toinen noin 400 sivuinen, valitsisin mielummin 400 sivuisen. Paksummissa kirjoissa on tietysti pitempi tarina ja kuvailua on enemmän, minkä ansiosta tarinaan pääsee helpommin sisälle ja auttaa ymmärtämään jutun kulkua, vaikka se alkaisi ns. ”keskeltä”. 100 sivuisissa kirjoissa on ongelmana se, että jos siihen jää koukkuun, niin hups! – kirja onkin jo luettu. Eli siis pidemmissä kirjoissa on enemmän luettavaa ja pidemmäksi aikaa, joka on minusta hyvä asia. Sitä paitsi lyhyissä tarinoissa saattaa kirjan lukemisen jälkeen tuntua siltä, kuin jotain olisi jäänyt puuttumaan, olisi kaivannut perusteellisempaa loppua tai lisäystä johonkin kohtaan. Mutta toki asia on mielipidekysymys, tässä blogissa minä esitän oman mielipiteeni.

Minusta on typerää, jos takakansi tekstissä tarinasta paljastetaan jo puolet. Kun jossain vaiheessa kirjaa taoahtuu jotain ”outoa”, tietää heti, mistä on kysymys, koska takakansitekstissähän siitä jo kerrottiin. Takakansitekstistä voi lukea jo päähenkilön salaisuuden tai oudon unelman tai vastaavan, vaikkei se paljastuisikaan kirjan nimestä. Puolet lukemisen ilosta menee siihen, että on jo etukäteen tietänyt tapahtumien kulun. Ja jos taas ei lue takakansiteksitä, ei voi olla varma siitä, onko tarina mielenkiintoinen. Joten ne, jotka laativat takakansitekstejä, älkää ihmeessä paljastako liikaa tarinasta!

Minusta hyvässä kirjassa pitää olla jonkinmoinen keskeinen asia, eli siis tavallisen ihmisen ihmissuhdedaamat eivät minua niinkään kiinnosta. Tykkään lukea tarinaa, jossa on yllätyksellisiä käänteitä, esimerkiksi, että kirjan mystinen salamurhaaja onkin kaverisi, johon olet luottanut 10 vuotta ja lopulta tämä pettää sinut. Jotain tähän tyyliin. Eikä myöskään niin, että tarina pääsee vasta kunnolla alkuun sivulla 237, jolloin olet jo puoli kuollut kerronnasta lapsiperheen matkasta asuntovaunualueelle, jossa sitten pitäisi mukamas tapahtua murha. En edes käsitä, miten joku kirjailia jaksaa jaaritella loputtomiin tavallisista arkisista asioista ja todellinen tarina on vain sivuseikka. Mutta onneksi en ole lukenut montaa tällaista kirjaa. Toivottavasti ne ovat vähissä maapallolla, niin en kohtaa niitä usein. Eli siis yhteenvetona: pidän paksuista kirjoista, joissa on hyvä juoni ja kivan näköinen kansi.