Kyllä, rakastan luontokuvia ylikaiken. Niin kuin jo tuossa yhdessä aiemmassa postauksessa kerroin, että tykkään ottaa itse luontokuvia ja pidän erityisen paljon auringonlaskukuvista. No, päätin tänään sitten ruokkia kuvienihailu nälkääni ja googlasimpa eri hauilla sitten luontokuvia.
Tässä on esimerkiksi ihana kuva, jonka itse asiassa vasta äskettäin löysin. : ) Kuvassa on ihanan rauhallinen tunnelma, mutta nuo veden pärkeet rikkovat vaikutelman, eikä kuva näytä niin autiolta. Kuvassa yhdistyvät kaksi kuviin liittyvää rakkauttani; auringonlasku (nousukin käy) ja vesi. Pidän erityisesti trooppisista, kirkkaan sinisistä ja vihertävistä vesistä, jotka kimmeltävät ihanasti auringon valossa. Joten mikä sen parempi kuva, kuin tämä kuva on minulle?
Tästä tulee mieleen BlueOnenin matkamainokset, joissa mainostetaan ihania ja trooppisia matkakohteita halpaan hintaan. Kuvaa katsoessa tulee ”Haluan tuonne!” -tunne ja kun sitten katsoo ulos ikkunasta Suomen nykyiseen sääolotilaan, tunne vain vahvistuu. Vesi on juuri niin täydellinen, kuin vain voi olla ja riippumatto palmussa luo rennontunnelman. Välillä mietin, kuka näitä ihania ja täydellisiä kuvia näpsii? (Unelma-ammati)
Laitoin vielä samantyylisen kuvan, kuin yllä, koska mielestäni tämä kuvaa paremmin saaren tyhjyyttä ja huokuvaa rauhaa. Tavallaan haluaisin joskus päästä yksinään tuollaiselle saarelle, jos sieltä vielä pääsisi pois, eikä olisi esim. haaksirikkoutuneena siellä koko loppu elämäänsä. Jos olisin lentokoneessa matkalla jonnekkin ja koneeseen tulisi vika ja pitäisi hypätä pois, niin todella toivoisin, että tuollainen saari olisi alla. Tai ainakin haluaisin löytää itseni tuollaiselta saarelta. Opettelisin varmaan tekemään kunnon majan, suojautumaan myrkyllisiltä käärmeiltä, syömään villin luonnon tarjoamia hedelmiä ja muita ja kirjoittaisin hiekkaan isolla ”SOS”. Luin kerran yhden kirjan, jossa kerrottiin, miten selviydytään autiolla saarella. Opin kai jotain, mutta nykyisin en muista oppimastani mitään. : D
Tämän kuvan laitoin siksi, että ensimmäisenä, kun näin tämän, ajattelin ”Kumpa pääsisin tuonne!”. Olisi aivan mahtavaa seikkailla kuulaana syyspäivänä tuommoisella polulla ja vaellella vain ympäriinsä ilman päämäärää. Ihana kuva jälleen…
Vaikka nyt onkin talvi tullut Suomeen, se ei tarkoita, ettenkö olisi heikkoina talvikuviin. Yleensä sitä haaveilee saavuttamattomasta, eikä huomaa sitä, mitä jo on, mutta näemmä asia on eri minun ja talven suhteen. Ainakin talvella. : ) Inhoan sitä, kun ihmiset valittavat kauniina talvipäivänä ”Oispa jo kesä…”. Valitusta kuuluu sieltä täältä, eikä kukaan näe luonnon kauneutta, eikä viitsi edes katsoa sitä, koska ”ei ole kesä”. Toki kesä on ihana vuodenaika, mutta on talvessakin hyviä puolia. Varsinkin nyt, kun lunta on reippaasti, pakkasta ihan kiitettävästi (ehkä hieman liikaa minulle) ja aurinko paistaa melkein joka päivä. Mitä valittamista siinä on? Ai niinpä tietenkin. Ei voi mennä rannalle bikiinit päällä tai kulkea puolialasti ympäri kylää. Minusta on juuri hienoa, että Suomessa on neljä eri vuoden aikaa, joilla kaikilla on erinlaiset sääolot. Miksi valittaa, kun vuodessa on niin montaa eri säätä, että ei haittaa, vaikka juuri sinä päivänä ei pääsisi pulkkamäkeen tai rannalle? Toisissa maissa asia ei välttämättä ole yhtä hyvin. Kyllä Suomi on ihana maa ja talvet kivoja, vaikka muut mitä väittäisivät.
Ja tässä sitten jatketaan edelleen talviaihetta. En tiedä, onko se ihan normaalia, mutta tavallaan rakastan tätä kuvaa ja tavallaan inhoan. Rakastan siksi, koska kuvassa on jatkuvuutta ja hiljaisuutta, joita kuvissa aina haikailen olevan. Inhoan siksi, että kun katson kuvaa, vilunväristys käy selkäpiissä. Sama on kaikissa tämän tyyppisissä kuvissa. Minua suorastaan pelottaa edes katsoa jäämeri aiheisia kuvia tai vastaavia. Minusta jäämeret ovat todella pelottavia. Varmaan siksi, että se on niin valtava ja kylmä ja tunnen, ettei sieltä pääse pois. Aina, kun laitan suihkussa kylmää vettä tulemaan ja laitan silmät kiinni, niin mieliin nousee taas kuva jäämerestä. Kärsin varmaan jostain jäämerifobiasta. : D Saattaa olla hyvinkin mahdollista.
Tälle kuvalle en nyt sepustuksia sen enempää kehittele muuta kuin, sanoinkuvaamattoman vihreä ja tyyni.
Ja viimeinen kuva on tässä. Otin sen viimeikseksi kuvaksi, koska se on… pinkki! Tai ennemminkin vaaleanpunainen, mutta silti. Kai jotenkin salaisesti unelmoin palmuista, mutta en ole sitä vielä itse sisäistänyt, kun koko aika tulee palmukuvia. Tästä kuvasta ei nyt oikein osaa sanoa mitään, muuta kuin, että hieno kuva. : D Juu, osaan kertoa ja kuvailla hyvin. Tietokoneen muistilla oli pari ihanaa kuvaa, mutta nepäs kieltäytyivätkin tulemasta tähän, joten annoin asian olla. Toivottavasti nautitte kuvista, sillä minä ainakin!
That’s the best asnewr of all time! JMHO