Anteeksi hirveästi tuo eilisen muutaman lauseen pituinen postaus. Tosin jos kukaan ei lue tätä blogia, niin asia on kunnossa. : D Ärsyttävää, kun aina tulen tietokoneelle, niin ajattelen, että onhan tässä vielä reilusti aikaa kirjoittaa sitä blogia, mutta tietenkin aika menee niin nopeasti muiden juttujen parissa, että avaan vasta koko sivuston sitten, kun pitäisi jo siirtyä ruudun äärestä jonnekkin muualle. Mutta, tätä se elämä on. Viikonloppuisin on asia sitten ihan erikseen, silloin ehtii olemaan paljon enemmän kiinni tietokoneen ruudussa. Suositeltavampaa olisi varmaan käyttää viikonloppunsa ulkoiluun ja noin, mutta minkäs teet, kun houkutus käy liian suureksi. Muutama viikko sitten alkoi uusi ohjelma Fashion Show. En tiedä kuka ihmisistä katsoi, mutta itse olen katsonut molemmat kaksi jaksoa, jotka ovat tulleet. Ohjelmassa on siis kyse siitä, että pitää luoda erinlaisia asuja tai asukokonaisuuksia, joista sitten järjestetään muotinäytös, jossa kaikki huipputuomarit arvostelevat muiden asuja jne. Ihan katsottava ohjelma ja monet asuista ovat sellaisia, joita voisi joskus jossain tilanteessa pitää.
Aina välillä, kun tulee uutisiakin katsottua, TV:stä tai netistä, sitä miettii, että miksi aína joku kuolee? Miksi aina joku on tehnyt pommi-iskun, murhattu, hukkunut, kuollut tulipalossa, jäänyt rekan alle, joutunut autokolariin, kuollut lento-onnettomuudessa, ammuttu, uhkailtu, kiristetty, löydetty muumioituneena kotoaan tai tehnyt itsemurhan? Miksi joku on aina kidnapattu, käyttänyt huumeita, siepattu, polttanut kerrostalon tai ajanut humalassa moottoriveneensä karille? Miksi maailmassa ylipäänsä tapahtuu kaikkea tuollaista, joita vielä sitten käydään oikein järjestelmällisesti läpi uutisissa ja lehtien sivuilla. Hyviä asioita tapahtuu hiukkasen liian vähän. On toki mukava kuulla, että joku on pelastunut tulipalosta jne, mutta tavallaan siinäkin tulee surullinen olo, kun miettii, että mitä olisi voinut käydä. Tuntuu, ettei Irakin pommi-iskuista päästä koskaan eroon, tai siitä, että nuoret ja lapset ovat kadonneet oman kotinsa pihasta. Jos taas miettii jotain kivikautista aikaa, jolloin ihmiset asuivat luolissa, eivätkä vielä tienneet hölkäsen pöläystä pommeista tai aseista, alkaa miettimään, että missä vaiheessa sitten nämä tällaiset asiat tulivat mukaan kuvioihin. Ehkä silloin pitää vain yrittää ja ymmärtää ihmisiä, jotka eivät oikeasti haluaisi elää tällä planeetalla, vaan maata kuolleina ja kuopattuna maan alla.
Thank you so much! : )
Personally I’m impressed by the quality of this. Generally when I come across these sort of things I like to post them on Digg. I don’t think this would be the best to submit though. I’ll look around and find another article that may work.