Tuli tässä juuri mieleeni, että minulla on kesken eräs haaste. Joten, heti kun tämän stoorin olen saanut valmiiksi, alan kirjoittamaan sitä etiäppäin. : DD Mutta ensin tärkeimmät, eli mitäs olen puuhaillut ja kuinka tunnen tällä hetkellä bla bla bla. Joten…
Eilen illalla päätin alkaa katsomaan jotakin elokuvaa. Päädyin Ylpeys ja ennakkoluulot -nimiseen filmiin ja mielestäni tuo nimi kuullostaa hieman enemmän 25 -vuotiaille naisille suunnatulta, kuin tällaiselle pikkuiselle tytölle. Mutta niin minä vain katsoin sen, kaikkia rajoituksia ja odotuksia uhmaten. Monet olivat laittaneet arvosteluihin ”tosi ihana ♥” ja ”awww tää on paras!”, mutta katsottuani elokuvan, olin hieman erimieltä. Tottakai se oli ihana ja niin edelleen, mutta ei niin ihana, että koko elokuva olisi pyörinyt loppuillan päässäni. Se tavallaan vain oli, eikä kumminkaan ollut. Eli jotenkin ei-niin-mieleenpainuva. Tänään ajattelin katsoa Gladiaattorin, kun se kerta oli saanut niin hyvät arvostelut ja kaverini suositteli sitä minulle. Katsominen saa nyt hieman siirtyä pidemmälle tulevaisuuteen kirjoittamisen vuoksi. (Kuitenkin suunnistan ensimmäisenä katsomaan sitä elokuvaa…-.-) No, tuosta säästä. Välillä tuntuu, että kun on yksinään kotona, herää yhdeltäytoista ja ajattelee silti heränneensä aikaisin, että ikkunasta ei tule katsottua ulos ollenkaan. Kun mietin, millainen sää ulkona mahtaa olla, katson ennusteet päivän lehdestä ja tyydyn niihin. Eli toimikaa siis kaikki näin, älkää menkö ulos ja eläkää omassa maailmassanne, jonne muille ei ole pääsyä. Ei, vaan menkää ulos ja olkaa sosiaalisia ihmisiä, älkääkä ottako säästä selvää pelkästään lehden avulla vaan katsokaa ulos ikkunasta. Eilen tein poikkeuksen tähän lehtisääntöön ja havaitsin aivan itse, että ulkona sataa. Kävimme kaverini kanssa ensin kaupassa ostamassa sipsiä (uusi lihotuskuuri yritykseni on alkanut) ja sitten katsoimme TV:tä muutaman tunnin, koska ulkona satoi ihan kivasti. Neljän aikaan menin ulkoiluttamaan yhtä koiraa ja juoksin sen kanssa sateessa 50 minuuttia. Oli kyllä kiva palauttaa se koira omistajalleen, kun tulen sieltä ripsari naamalla, vaatteet märkinä ja hiukset ihanan sliipattuina ja vettä valuvina ja ojennan fleksiä koiran omistajalle ja sanon ”siellä hieman satoi”. No, hän nauroi minulle, mutta mitäs tuosta. Kyllä minäkin nauroin. : DD
Tänä aamuna käytin aikaa kello 11.30-12.30 hiusteni kihartamiseen, enkä edelleenkään ole varma, ovatko hiukseni takaa kunnolla kihartuneet. Mutta koska päätin hyväksyä tämän tuloksen, olen aivan tyytyväinen hiuksiini. Kokosin tänään ja eilen 500 palan palapeliä, jonka kuvana on se Saksassa oleva Prinsessa Ruususen linna eli oikealta nimeltään se on öö… Neuschwanstein. : DD (Katsoin palapelilaatikon kannesta.) Tällaista on siis elämäni tällä hetkellä; elokuvia, dataamista ja palapelien kokoamista. Ja nyt riennän sen haasteen pariin. ; ))