Jokaisen – tai no, melkein jokaisen – katsomani elokuvan jälkeen olen ihan täpinöissäni: ”Tää oli paras!!”. Mutta mistä löytyy vastaus tähän kysymykseen; Maailman paras elokuva? No, tietysti kaikki aikuiset valitsevat jonkun klassikona ja saarnaavat sitten lapsille, että tietysti tämä on paras ja voi teitä lapsia kun ette katso vanhoja elokuvia ja ole sivistyneitä. Onko sivistynyt ihminen kiinni kaikessa vanhassa? No, se ei ole asian pointti – ja muutenkin eksyin jo aiheesta – vaan se, että pidän niin montaa elokuvaa parhaana. Kuitenkaan minulla ei ole sitä yhtä kestosuosikkia, jota vaalisin läpi elämäni, vaan elokuvia menee ja tulee ja aina joku on vuorollaan paras. Tänään siis tuli käytyä katsomassa tuo Kaksin karkuteillä ja tottakai se on paras. Mitäpä muutakaan sitä sanoisi, kuin että ”joo, ihan paras, hyvä että katsoin”? Vaikka kuullostankin aika laimealta (?), elokuva oli todella hyvä. Siinä oli niin huumoria kuin draamaa ja aivan ihastuttava hevonen. Ja tietysti Tähkäpää. Ja no, se ihme heppu jonka nimeä en muista, koska se oli niin haastava. Oikeastaan, voisinkin hieman kertoa tästä ”parhaasta” elokuvasta. : ))
Elokuvan pontti oli siinä, että paha noita oli kaapannut (mietin tuota sanaa kauan…) Tähkäpään, kun hän oli vielä pikku lapsi. Tähkäpää oli siis prinsessa ja hänen vanhempansa tietysti kuninkaallisia. Aina, kun Tähkäpää lauloi, hänen hiuksistaan sai taikavoimia, joilla noita (joka oli uskotellut Tähkäpäälle olevansa tämän äiti) pysyisi ikuisesti nuorena. Noita ei päästänyt Tähkäpäätä ulos tornistaan (kuullostaako jo tutulta?) ja täytettyään 18, Tähkäpää halusi nähdä ne valot, jotka tuikkivat taivaalla aina hänen syntymäpäivänään. Kuningatar ja kuningas lähettivät nämä valot (lyhdyt) aina prinsessan syntymäpäivänä, jos kadonnut prinsessa löytyisikin. Noita ei päästänyt Tähkäpäätä katsomaan valoja suojellakseen Tähkäpään taikahiuksia ja väitti Tähkäpäälle, että valot olivat tähtiä, jotta tämä ei lähtisi niiden perään. Sitten, kerran, kun tämä tyyppi, mikälie ollut nimeltään tuli torniin turvaan vainoajiltaan, Tähkäpää lähti tämän mukana katsomaan valoja. Tähkäpää oli piilottanut miehen laukun, jossa oli kruunu ja siksi teki kaupat, että mies veisi hänet katsomaan valoja ja Tähkäpää antaisi kruunun miehelle. Ja niin edelleen. Aika monimutkaista selitettynä, mutta kun katsoo itse elokuva, tajuaa kyllä, mistä on kyse.
Mieleeni jäi elokuvasta ainakin noidan ja Tähkäpään ainainen keskustelu; ”Olet rakas.” ”Sinä rakkaampi.” ”Mutta sinä rakkain.” Kuka keksii tuollaista? : D En tiedä, mutta ainakin se jäi mukavasti päähän. Myös sellaiset kohtaukset, kuin suuren padon murtuminen ja se, kun lyhdyt päästettiin taivaalle, jäivät elävästi mieliin. Ja lukuisia muita, kuten se, kun lapset letittivät Tähkäpään hiuksia. Älkää edes kysykö miksi. : D Mutta että sellaista tänään, upea elokuva ja ihana kameleontti, joka vaihtoi aina väriä. ; )