Tuolla otsikolla en nyt tarkoita sitä korukauppaa, vaan yleensä kaikke glitteriä. Ystävämme google kuvahaku antoi taas uusia ulottuvuuksia minulle hakusanalla glitter ja tietysti siitä syntyi idea päivän postaukseen. Välillä tuntuu, että glitteriä on kaikkialla; koruissa, paidoissa, pannoissa… Varmaan juuri tähän glitteriin perustuu minun korukauppa rakkauteni. Juuri korujen kimallus saa minut haltioissaan astumaan kauppaan ja näpertelemään vähintäänkin sataa eri korua. Tänäänkään en siis ostanut yksiä korvakoruja, en… : D Laittaisin niistä kuvan, mutta kamera päätti tehdä tenän ja virta loppui jne. Kävin siis tänään shoppailemassa Sellossa ja sieltä tarttui mukaan yhtä sun toista, tämän päiväiseen postaukseen liittyvät glitter pinnit Ninjasta. Vihreät, koska tunnetusti elän vihreälle. Glitteristä ostin kerran kolmen euron sellaiset punaiset kimaltelevat pyöreät nappikorvikset. Tai siis ne eivät olleet kirjaimellisesti napit, mutta sellaiset ei-roikkuvat-korvakorut. : D Ihanat. <3 Ja tiedätte varmaan miksi kuvaa ei tule niistäkään…
Taidan olla kovakorufriikki, joka on koukussa glitteriin. Haluan vain koko aika lisää niitä ihania kimaltelevia koruja, joita voin ripustaa joka päivä korvaani roikkumaan. Onneksi minua varten on luotu maailman ihanimpia kauppoja kuten Glitter ja Bijou Brigitte. Rakastan Bijouta. Sieltä tuntuu löytyvän aina, siis ihan aina ihan kaikkea juuri minun makuuni. Esimerkiksi ne yhdet omenakorvakorut, joista kirjoitin yhdessä postauksessa, on ostettu Bijousta. Ihme kyllä, tajusin Bijoun olemassa olon vasta viime kesänä ollessamme Saksassa. Tietysti suuntasin siihen pikku riikkiseen putiikkiin, missä oli väkeä kuin pipoa ja jäin sinne sitten asumaan puoleksi tunniksi. Ihan oikeasti. Hypistelin kaikki korut viiteentoista kertaan, katsoin jokaisen hinnan vähintäänkin yhtä monta kertaa (Saksassa oli halvempaa kuin Suomessa) ja mietin miljoonasti otanko nyt nämä kolme vai nämä viisi korua. Että sillä tavalla. : D
Vaikka omistankin suuren koruhimon, silti käsikorut ovat jääneet minulta melkein kokonaan ohi. Kaverin kanssa shoppailessani saatan ostaa joskus yhden käsikorun, mutta vain, koska kaveri on ensin kertonut niistä minulle ja sanonut, että ne ovat ihanat. Tietysti ostan sellaisia käsikoruja, joista tykkään, mutta yleensä ohitan vaistomaisesti jokaisen käsikorun kaupassa. Se on varmaan salainen taito. Taito josta voi olla hyötyäkin. Ei ainakaan kulu niin paljon rahaa… Omistan kolme eri rannekoru settiä tai mitälie, siis sellaista, että se sisältää about kymmenen rannekorua ja näin. Yhdet ostin Seppälästä. Ne ovat sellaiset värikkäät, siinä on liilaa ja keltaista ja ties mitä muuta. Ja ihme kyllä ne melkein pysyvät luurangonlaihassa ranteessani ilman, että pidän kättä koko aika ylhäällä. (Minulla on todella laiha ranne.) Yhdet ostin kai H&M:stä, siinä on yksi sellainen aika paksu hopeista glitteriä oleva rannerengas ja sitten ohuempia hopeita ja kultaisia. Yksi niistä on mennyt kahtia, mutta on vielä käytettävissä. Kolmannet on sitten tarttuneet JC:stä, ne ovat sellaiset vaaleanhopeat ja niissä joissakin roikkuu pieniä koristeita. En käytä yleensä rannerenkaita, enemmän kesällä, sillä ne tuntuvat ainakin koulussa koko aika kilisevän ja kalisevan kun kirjoittaa jotain. Ja sitten ne tippuvat kädestä ja… Muita käsikoruja on nyt yksi suosikeistani H&M:stä ostettu (kaverini osti sen : D) sellainen missä on tekotimantteja ja on aivan ihana. Sitten on Seppälästä ja Lindexistä ostettu kaksi.
