Juu… siis olen joskus pienempänä miettinyt – ja kyllä nykyisinkin tulee mietittyä – että mitä jos vaikka syttyisi tulipalo omassa kodissa ja sieltä pitäisi pelastaa muutama tavara. Minkä ottaisit? Tai samoin tämä mitä-otat-autiollesaarelle-juttu. Itse asiassa valinta on aika hankala. Tavallaan palavasta talosta haluaisi pelastaa muistot. Mutta mitä muistoilla tekee, jos ei esimerkiksi ota lompakkoaan tai kännykkäänsä turvaan, joilla elää? Tuohon palavaan taloon voisin sanoa, että varmaan juuri tällaiset kännykät ja rahat tulisi mukaan, sekä joku perintönä saatu esine joltain 1800 -luvulta tms. : D (En ole kyllä perinyt ikinä mitään, mutta…) Riippuu hieman. Luultavasti olisin niin paniikissa, että en pystyisi edes ajattelemaan sellaista. : D
No, se autiosaari homma. En haluaisi olla ypöyksin autiolla saarella, joten ottaisin varmaan kaverin mukaan sinne, mutta uskoisin, että helpoin tapa hankkiutua pois sieltä, on ottaa mukaan toimiva helikopteri, jolla pääsee lentämään pois. : D Kätevää… Mutta jos ei saa ottaa mitään sellaista, niin tulitikut, saisipahan ainakin nuotion sitten väsättyä. Luin kerran sellaisen kirjan, jossa neuvottiin, miten selviydytään autiolta saarelta. (Olenko jo kertonut tämän?) En muista muuta kuin että jos menee sinne viidakkoon käpöttelemään, kannattaa ottaa joku keppi mukaan jos vaikka putoaa juoksuhiekkaan, niin sitten sen avulla pääsisi sieltä pois. Kai se onnistuisi, jos omistaisi aivot toisin kuin minä… En kyllä ajatellut kokeilla tuota, mutta jos jollain innostutusta riittää niin laittaa vaan sitten tänne kommenttia ja kertoo miten kävi. No ei… Mutta elämässä omistaa aika paljon erilaisia tärkeitä tavaroita. Toisilla on enemmän rahallista, kuin tunnearvoa, toiset taas käytännöllisiä ja miltei pakollisia, toiset eivät taaskaan niin ehdottomia elämässä. Itse omistan ainakin yhden kaulakorun, josta tuskin koskaan luopuisin. Olen alkanut pitämään sitä koko aika kaulassa ja nyt se on ollut varmaan kuukauden jo minulla ilman, että olen ottanut sitä pois. En tiedä… Ehkä ihminen tuntee joihinkin tavaroihin niin suurta kiintymystä, että ei voisi kuollakseensaan luopua niistä ja pitää siitä hyvää huolta kuin lähimmäisestään. Itse asiassa en ole ennen tätä ajatellut ihmisten suhdetta tavaroihin, koska tavarathan eivät ole niin kuin ihmiset. Ne eivät syö, nuku, puhu tai liiku, eivät elä. (No ehkä jossain H.C.Anderssenin saduissa.) Silti ihminen voi kiintyä tavaraan ja pitää sitä koko elämänsä vaalien sitä. Monille etenkin autot tai tällaiset ovat kuin omia lapsia, joita hoidetaan jne. Mutta ehkä toisen ihmisen vastarakkaus on se rakkaus, jota toinen ihminen tarvitsee elämässään.