Ahahhaah ulkona on nyt sitten seitsemästä viiteen valosaa, ja jos ton aikarajan ulkopuolella haluaa ulkona aikaansa viettää, niin saa olla säkkipimeessä. Äiti on ihan maassa, että ”tätä jatkuu sitte ainaki kolme kuukautta, mä kuolen!!” ja voin sanoa, että en minäkään nyt riemusta hyppelehdi. Olihan se aluks ihan jees, että välillä tuli vähän hämärää, kun kesällä sai aina varoa, ettei sokaistunu siihen valomäärään, mutta toi, että valosa on se pienen pieni hetki ja sitte on jo pimee, nii ei jotenki innosta. Ihan kun olis suljettu johonki säkkiin ja välillä sitä säkkiä vähä raotettais, että vähän näkee valoa. Ei kiva…
Mutta, tänään reippailin iloisesti kahden kaverin kanssa kouluun käsi halvaantuneena laukusta, joka sisälsi muun ylimääräisen sälän lisäksi viiden aineen kirjat. Ja jos ihan totta puhutaan, niin minä en ainakaan ole vielä Adidas laukustani saanut taiottua ihmeellistä taikalaukkua, joka on pohjaton. Mutta näillä mennään. Päivä meni ihan normisti, iltapäivällä tehtiin ensin kaksi tuntia yhtä tutkimuskyselyä (22 sivua on jo liikaa) ja tunti sitten vielä nettikyselyä. Että eiköhän se minunkin elämä ole jo kaikin puolin niille tutkijoille avautunut, sen verran niitä tietoja joutu laittamaan. ; )
Illalla ridaus ja kun pyöräilin tallille, oli ihan valosaa, ja siitä puoli tuntia, kun tunti alko nii olis kun joku olisi sammuttanu valot, oli ihan säkkipimeetä. Valot vaan kentälle ja ridaamaan, meiän ryhmään tuli joku uus tyttö, enkä ehtiny puhumaan sille ollenkaan, kun sen äiti riehu jotain siinä vieressä koko aika. Toivotaan, että se sen äiti lähtee ens viikolla pois sen tunnin ajaks, niin näkis vähän, että millanen tyyppi se on. Varmaan ihan jees. Ridauksen jälkeen lähettiin yhen kaverin kanssa pyöräilemään ensin yhtä hiekkatietä kotia päin, millä ei ole valoja… Onneksi sitten loppumatka oli asfalttitietä, jolla oli valot.
Juu.. eipä kai ihmeempiä, yritän väsäillä ehkä tällä viikolla tai joskus taas tota postaussarjaa ja muuta tommosta. ; ))