Hahaa mikä otsikointi… Vaati paljon aivokapasiteettia. Mutta joo, palatkaamme jälleen näihin päiväkirjamerkintöihin (siihen suuntaan tää blogi on mennyt…). Oon jo aika pitkään toivonu, että pääsen jonnekkin ulkomaille, jonnekkin lämpimään ja aurinkoiseen paikkaan ja yhessä vaiheessa ne jutut alko jo tulla uniinki. Minulle oli muodostunut joku ihmeen pakkomielle päästä jonnekkin Los Angelesiin tai New Yorkiin ja oli monta yötä putkeen, kun näin (vähän fantasioituja tosin, kun lentelin millon kuuraketilla ja millon Harry Potterin kanssa thestralilla) unta, että todella pääsin ihanan lämpimään ja aurinkoiseen L.A:han ja olin niiiin sairaan onnellinen ja elämä hymyili ja kaikkea ihanaa. Vaikka tiesin, että se oli unta, eikä herääminen tuntunut mitenkään tavattomalta (saan vaikutteita HP:n lukemisesta joo…), oli silti jotenkin masentavaa herätä hyisen kylmään Suomeen vapisemaan peiton alle ja huomata kellon olevan kuusi aamulla ja tajuta herätyksen olevan puolen tunnin päästä. Ei kiva..
Välillä olen ennen nukkumaanmenoa suunnitellut, että joskus lähden vaan yöllä tyyliin ulos ja siitä rajattomalle matkalle ties minne, mutta tiedän, ettei se koskaan toteudu. Silti. Haaveilen siitä joskus ja se saa minut tuntemaan, että viimeistään silloin kun olen täysi-ikäinen miljonääri (tai jotain sinne päin) voin vain lähteä ilman kenenkään lupia ja myöntymyksiä. Tuntuu, että silloin maailma on rajaton.
Aluksi ajattelin sepustaa tässä mielenkiintoisista unistani (tykkään niistä välillä, välillä on ihan hauska nähdä unta), mutta nyt tästä tuli tämmönen tunteellinen purkaus siitä, kuinka lopulta lapset kasvaa ja lähtee kotoaan. Luultavasti toivonkin sitä (lähtemistä) syvällä sisimmässäni, mutta ei se tällä hetkellä ole mitenkään päällimäisenä tunteena. Joskus todella toivon, että pääsisin vaikka viikoksi jonnekin, ihan vain pois tästä kylmyydestä, mutta kun sitä ajattelee, niin joka päivä (no melkein : DD) palaa kotiin, jossa on kaikki mitä yleensä nyt elämään tarvitsee, ja ylipäänsä on olemassa paikka, jonne tuntee kuuluvansa, paikka, jonne voi aina palata. (En yleistä.) Joten, unelmoikaa ihmeessä jos haluatte, mutta siihen kannattaa varautua, että unelmat eivät aina välttämättä heti toteudu. ; ))
How can I feel this way?, In my mind