Lainaa.com

Luokittelematon

In my normal life

26.09.2011, gloria

Tän blogin suunta on nyt kirjottamisen suhteen 99% tota haastehömppää, ihan vaan sen takii, että en aina saa itteeni otettua niskasta kiinni ja tulemaan kirjottelemaan tänne. Tai siis, se tänne tulemine vaatii vaan täyden panoksen, sitten, kun on edessä tyhjä ruutu ja näppäimistö, nii jo alkaa ajatusta virtaamaan ja tekstiä tulemaan. Siis rakastan kirjoittamista ylikaiken (melkein), mutta noin yleensä omasta elämästä kirjottaminen vaikuttaa siltä, että ”muilla on paljon jännempi ja kivempi elämä kun mulla” (niin kuin onkin.. -.-) ja olen jostain syystä saanut sellaisen käsityksen, että kirjoittaminen vie vähintään kuusi tuntia päivästäni, joten tottakai se on liikaa ja se on pakko jättää pois. No joo, mutta mutta, kirjoittakaamme, mitä elämässä on tapahtunut. ; ))

Ensimmäisenä mielessä on, että miksi ihmeessä en omista/minulla ei ole lainassa mitään luettavaa kirjaa?? Pöydällä on kahden metrin pituinen kirjalista kirjoista, jotka haluan lukea (huomatkaa, että luen puolet kirjasta netistä ja vasta kun tiedän päähenkilön koko historian, voin avata kirjan ensimmäisen sivun ja syventyä itse tekstiin), mutta erän oli maanantaina niiiin laiska, ettei voinut puolen kilsan päässä kirjastossa viivähtää. No, tiistaina sitten ”piti lukea matikan kokeeseen” eli toisinsanoen katsoin töllöstä Gleetä ja söin jogurttia ja mainoskatkon aikana selasin kappaleet läpi lukematta sanaakaan. Keskiviikkona kirjasto meni kiinni, ennen kuin koulu loppui ja ajattelin, että huomenna hilaan itseni sinne kirjastoon, vaikka koulu loppuukin ihanasti neljältä ja lainaan jonkun hyvän kirjan. Jotenkin illat on tuntuneet tylsiltä, kun ei ole ollut mitään lukemista.

Tänään (keskiviikkona, voitte vain kuvitella, että tämä on niitä kuuluisia ajastettuja postauksia) oli siis se matikankoe ja voin sanoa, että ikinä en ole tehnyt niin lyhyttä ja niin helppoa koetta. Edes ala-asteella. (Tai sitten muistot sieltä ovat vain liian kaameita muistettaviksi.) Sain jopa lisätehtävän a.) kohdan tehtyä ja luulen, että se meni oikein. : DD (Kymppi tulee..heheeh) Köksässä tehtiin sosekeittoa, joka koulun aineksista huolimatta oli ihan tajuttoman hyvää. Sen kanssa syötiin teeleipiä, jotka myös olivat hyviä. Ai niin… ja opo -tunnilla oli roskienkeräystä, toisin sanoen kaksi tyyppiä keräsi roskat ja me toisen kaverin kanssa roikuttiin perässä. : DD (Kiitos roskanpoimijoille.) Juuh… Oli ihan mahtava fiilis kävellä kotiin sateessa, kun huomasi, että ei omistanut sateenvarjoa. No, koska Natural Code -ripsari ei pieniä vesitippoja säikähdä, palasin kotiin melkein yhtä säihkyvänä, kuin olin sieltä seitsemän tuntia sitten lähtenyt. Ihanaa.

Kaksi seuraavaa päivää koulussa (torstai ja perjantai) on varmaankin vain rentoilua (mikä sana), koska kokeita ei ole tiedossa (terveystiedon koe sitte joskus lokakuussa) ja oikealla puolella sijaitseva läksykirjapino on minimikokoinen. Ainoastaan ranskan kirjat tossa nököttää ja nekin vasta ensi viikon tiistaiksi. Ai tätä autuutta. Nyt tulee vain sellainen, että ”mitäs mä nyt teen?” kun ei oo oikeen mitään velvollisuuksia suoritettavana kotona. Tosin luistin aika hyvin tiskauksesta ja pikkusiskon hoidosta äsken. : D Kiitti vaan äiti. ; ))

Opo -tunnit on jotenkin tässä syksyn aikana herättäny miettimään tota tulevaa elämää ja ammattia. Kaksi tosiasiaa: ei ikinä opettaja, eikä ikinä lääkäri. Jos en ole vielä maininnut, niin äiti nimesi minut jo hammaskirurgin virkaan ja ilmoitti minut Ressuun. Kiitos jälleen. Mutta totuus on se, että haluan luovan ammatin. En ole mikään taiteilijasielu piirtämisen suhteen, vaikka ihan perusukkeleita osaankin väsätä, kun niitä on tossa kuusi vuotta piirrellyt vihkoihin, mutta olen aika vakavasti harkinnut jotain toimittajan tyyppistä ammattia. Tai mikä se on se juristi vai mikälie. : DD Anyway, kuitenkin jotain, missä en istu tylsässä toimistossa, leiki kynällä ja juo kahvia aina kello neljätoista iltapäivällä viikosta toiseen ja sano tekeväni ”työtä”. Tahdon tehdä jotain, mistä oikeasti pidän ja joka oikeasti tuottaa tulosta. (Here I come Nokia…) Mutta ei insinööriä. (Kaikella kunnioituksella isä. ♥) Huoh.. mutta nyt äiti huutelee tuolta suihkuun, joten palatkaamme näihin elämän suuriin mietintöihin joku toinen kerta. Jos jaksaa. ; ))

,


2 vastausta

  1. gloria sanoo:

    No, I don´t using it.

  2. Mandy Fox sanoo:

    Hi, hope you don’t mind me using your comment form to get in touch, it seemed the quickest and most pertinent method. As a fellow blogger, I wondered if you were using this plugin for your WordPress install – http://tiny.cc/pjdqu or not?